… swtf

Riihimäellä junaa odotellessa alkoi jo närkästyttää kun juna on taas myöhässä ja lähtöaikaa vaan siirretään eteenpäin. Piti ihan kaivaa läppäri esiin ja tutkia. VR:n uudehko palvelu osoittautui hyödylliseksi, sillä olo rauhoittui hetkessä: ”Lähtö asemalta. Aikataulu 19:22. Arvioitu: 19:50. Huomautus: Henkilövahinko.”

Eli jollekulle on sattunut ikäviä ja juna on myöhässä. Nyt ainakin tiedän miksi en ehdi ajoissa kotiin.

Palvelussa on muuten pahoja puutteita, eli tiedot eivät läheskään aina ole ajantasalla, mutta tällä kertaa sentään löysin haluamani tiedon.

Edit: juna on sitten peruttu. ”Allejääntitapauksen vuoksi.” Eli mennään sitten sillä millä päästään. Ihan kuuluttivat peruutuksesta puolen tunnin odottelun jälkeen.

”Se on pirun pitkä aika vuoden alusta sinne maaliskuun 18:een. Yli kolme kuukautta.”
”Joo.”
”Näin on”

- Nimeltä mainitsematon mieskansanedustaja kahdelle muulle kansanedustajalle.

Kuulutus sanoo: seuraavana Toijala ja näyttötaululla lukee: seuraavana Riihimäki. Onneksi junat kulkevat kiskoilla, muuten VR ei ikinä löytäisi perille.

Onneksi kohta alkaa loma, eikä tarvitse istua junassa.

Joskus huomaa olevansa tottunut liian hyvään. Tänään junassa ei ollutkaan ensimmäisen luokan vaunua ja jouduin asettumaan kaksikerrosvaunun alempaan kerrokseen. Netti ei toimi edes totutun huonosti vaan olemattomasti. Matkustajia on liikaa, eikä tilaa mihinkään yksityiseen saati luottamukselliseen, kuten töidentekoon. Kirjakin on kotona, koska olin suunnitellut tekeväni töitä.

Ensimmäisessä luokassa on mukava matkustaa kun joku muu maksaa, sillä häiriöitä on vähemmän. Suurin syy tähän on vaunun sijainti junan päässä. Toinen syy on hinta, joka vähentää matkustavaisten määrää, mutta työmatkoilla se ei haittaa. Omasta mielestäni henkilöjuna on viihtyisämpi kuin ic:n kakkosluokka, jos pitää valita. Monasti myös lähes yhtä nopea ja paljon edullisempi.

Konnari kertoi, että enää ic-junissa ole ykköstä. Ja pendolinoista se löytyy, mutta eihän niitä kulje työmatkalaisen kannalta järkeviin aikoihin tällä välillä. Lienee syytä vaihtaa työaikoja tai kulkuvälinettä. Aamuisin sentään 7:02 pendolino on tuttu ja turvallinen, vaikkakin usein täynnä. (Tiedote löytyy täältä.)

Pitänee alkaa seuraamaan vr:n tiedotusta, että tietää valmistautua seuraaviin palveluiden huononnuksiin ajoissa. Nimittäin jos verkopalvelusta selaa junia, niin pikkuiset ikonit kyllä kertovat junasta löytyvän ykkösen. En löytänyt linkkiä RSS-feediin, että se siitä palvelusta. Ja kuka vielä käyttää frameja webbi-sivuilla?

Ja tämähän tieenkin osuu siihen ajankohtaan kun Helsingistä ei löydy vapaita hotellihuoneita.

Tuliko jo selväksi, että ottaa päähän?

Töissä on ollut rasittavaa, joten ilahdutin itseäni eilen 50mm 1.4 objektiivilla. Ja tänään lähdin työmatkalle unohtaen kameran kotiin. Harmittaa.

Perjantai-iltaa vietin puhdistaen kennoa, ja tulos oli melkein täydellinen. Kunnes tuli eteen pakkotilanne ja objektiivin vaihto. Nyt kennolla kummittelee taas muutama artefakti. Onneksi niitä ei kuvista juuri huomaa. Olin yllättynyt kuinka helppo operaatio oli, kunhan ensin oli saanut itseluottamusta ja uskalsi koskea oikeisiin paikkoihin.

Kuvasin viikoloppuna ilman kuvanvakaajaa ja tajusin kuinka hienosti se toimii. Nyt otetuista kuvista puolet oli tärähtäneitä, joten opettelenkin siis taas kuvaamaan.

Viime aikoina on tullut käytettyä yhtä jos toistakin mobiilia yhteyttä webin selaamiseen ja olen havainnut kulutustottumusten olevan varsin erilaisia eri sivustoilla. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että käytettäessä GPRS:ää (tai EGPRS:ää siellä missä toimii) sivujen latautumisnopeudella on suuri merkitys. 3G kun ei toimi oikein missään ja en vieläkään ole saanut hankittua 3G-puhelinta (sellainen on tilauksessa, mutta mihin lie jonoon juuttunut kun ei ole tänne saakka tullut). Onneksi jotkut sivustot toimittavat yksinkertaiset versionsa edes jossain muodossa, kuten vaikkapa hs.fi/teksti, vaikka tuonne päästäkseeni pitääkin käväistä standardilla etusivulla tai muistettava tuo linkki, jos kirjanmerkki uupuu. On monia sivustoja, joille en yksinkertaisesti mene mobiilin yhteyden yli, koska tiedän hermostuvani ennen kuin sivu avautuu (mm. monet blogit kuuluvat tähän kategoriaan).

Toinen pohdiskelemani asia on, että miksi monien sivustojen pitää olla niin tolkuttoman monimutkaisia ja ”fiinejä”, eikö yksinkertainen keskittyminen asiaan riittäisi. Tällä sivulla olen tällä hetkellä aika tyytyväinen siihen, että kun kuvat klikkaa pois, niin leiska ei muutu ja jäljelle jää vain nippu tekstiä, josta Opera sanoo kooksi 9kb ja Firefox 6.13 KB (mihin tässä voi sitten luottaa… edit: nyt opera sanoo 70 kb, outoa.). Ihan kiitettävän pieneksi on tämä saatu, mutta jossain välissä pitää alkaa optimoimaan ja saada vielä pienemmäksi ja nopeammaksi tätä sivustoa. Vertailun vuoksi olen hiljalleen alkanut inhoamaan Flickriä, sillä siitä on tullut jotenkin raskas ja hidas, puhumattakaan www.comics.com:ista.

Kolmas asia tietenkin sitten on, että onko palveluntarjoajalla riittävän nopeat ja toimivat yhteydet, että sivut avautuisivat riittävän nopeasti. Omassa kalenterissa vilkkui tänään teksti, missä muistutin itseäni irtisanomaan nykyisen palvelun ja ottamaan tilalle jonkin toimivamman.

Lopulta kaikki tämä näkyy sivuston kävijämäärissä ja erityisesti kaistan kulutuksessa. Enemmän minua kiinnostaa, että se palvelu, jonka tästä domainista käyttäjä saa on edes jouhevaa, ja sitä kautta sivuston vähäinen kiva kontentti on helposti saatavilla, jolloin kävijä saattaa tulla toistekin. Toisaalta on ihan huvittavaa joskus katsella paljonko dataa liikkuu sivustolta ja on rohkaisevaa, että liikkuva data on järkevää dataa eikä pelkkää sivujen ulkonäön kannalta olennaista koodimössöä, saati hienoja flashejä yms mitä monilla sivuilla liikkuu.

Mitähän ideaa oli buukata itselle iltalento? Nukkumaan en päässe ennen puoltayötä. Toisaalta aamulennot tapaavat olla ihan yhtä rasittavia. Eikä pitäisi valittaa, sillä tukholma on muistaakseni mukava kaupunki. Tosin viime vierailusta on viitisentoista vuotta.

Kamera on mukana, vaikka painaakin liikaa ja edelliset kuvatkin on käsittelemättä. Hieman jännittää vieläkö osaan ruotsia, sillä edellisen kerran sitä puhuin vuonna 1998.