… swtf

Sisiliskojen kuvaus on mennyt jokseenkin tekniseksi, kun möllöttävät vain samalla paikalla. Ehkä sitten saa lisää actionia kun tulee poikasia. Kuvat tällä kertaa flickrissä.

Noin kaksi vuotta sitten kuvailin sisiliskoja, ja samassa paikassa osui kohdalle taas yksi. Elikko pelkäsi selvästi kameran suljinääntä enemmän kuin vanhassa kamerassa, joten toiminta oli melkoista tuuripeliä. Lisäksi macro-linssi ei ollut mukana, joten 24-105L oli koetuksessa macroiluun. Ei toimi kovin hyvin, ainakaan 100/2.8n jälkeen.

Juhannusruusut ovat kaksi viikkoa aikaisessa.

Sekosin juuri omaan näppäryyteeni. Eli kuvagalleriani menivät lopullisesti sekaisin. Tarjolla kun on kuviani mm flickrissä, picasassa, 1g:ssä, tässä blogissa ja omissa gallerioissa, en enää muistanut mihin oli suunnitelma laittaa mitäkin. Niinpä edessä on jossain välissä operaatio järjestellä kuvat, mutta menköön tällä hetkellä näin. Varsinkin kun paperiversioita kuvista puuttuu useammalta kuukaudelta.

Viikonlopun macroharjoitukset ovat tällä kertaa flickrissä.

Viime viikon loppu sujui seikkaillessa Puolassa. Muuten hyvä paikka lomailijalle, mutta siellä oli ihan yhtä kylmä kuin Suomessakin tähän aikaan vuodesta.

Valokuvauksen kannalta matka sujui kehnosti. Oikeastaan yhtään kivaa kuvaa en saanut tallennettua. Osittain tämä johtuu siitä, että kaksi päivää sää oli niin harmaa että kaikki kuvatkin ovat synkkiä ja ahdistavia. Ja kolmantena kamera ei ollut mukana kun aurinko paistoi ja oli kivaa.

Toinen syy huonoihin kuviin oli se, että Intian matkalla olin ihan liian ihastunut 10-22mm objektiiviin, jolla siellä sai loistavia kuvia. Mutta Krakovassa rakennukset ovat niin korkeita (lähinnä lukemattomat kirkot), että oli erittäin vaikea saada hyvää kuvaa liian laajakulmaisella objektiivilla.

Sekä Intiassa että Puolassa on tullut syötyä erittäin hyvin. Krakovaan matkaaville voi suositella Georgialaista ravintolaa (joita löytyi ainakin kolme saman nimistä): ruoka oli edullista, sitä oli paljon ja hyvää. Tosin kaikkialla muuallakin annokset olivat isoja ja halpoja, mutta Georgialainen oli hyvä mättöpaikka, missä ei turhaan hienosteltu.

Viinikulttuuri ei ole kovin kehittynyt Krakovassa. Sitä kyllä saa, mutta kukaan ei tunnu tietävän viineistä mitään. Krakovasta pitää löytää erikoistuneet paikat viineille, sillä kaupungin baareissa ja ravintoloissa ei viinejä ymmärretä, vaikka niitä tarjoillaan.

Lentokentät olivat matkan hilpein puoli. Sekä Varsovassa että Krakovassa rakennetaan vimmalla uusia terminaaleja, mikä tekee seikkailun nykyisistä terminaaleista. Ja sotaakäyvänä maana Puolalle turvallisuus on tärkeätä. Tosin kun turvallisuus oli taattu, kukaan ei taannut, että matkustajat menevät oikeisiin busseihin. Kotimatkalla vietin enemmän aikaa busseissa ja lentokoneessa rullaillessa ees taas lentokenttää, kuin lentokoneessa lentäen. Osaltaan tämä johtui siitä, että paluulennon perämies oli hukassa, ja häntä odoteltiin.

Shoppailumielessä Krakova oli edullinen kokemus, mutta toisaalta rasittava. Kaupat ovat pieniä, eikä niillä ole varastoja, joten jos löytyy jokin kiva vaate, niin siitä ei taatusti löydy kokoa. Itse säästin ehkä sata euroa ostamalla kauluspaitoja.

Lopuksi hilpeyden aihe hotellista. Silitysrauta oli nimensä mukainen. Siis aika kylmä.

Tähän päättyykin talven lomamatkailut, ja pitäisi siirtyä takaisin arkeen. Ehkäpä jopa blogaus palaa hieman aktiivisemmaksi kun kerran en enää lomaile.

Vihdoin alan tointumaan Intian matkasta. Pyykit, valokuvat ja tuliaiset pitää vielä setviä, mutta muutoin olo on jo normaali. Eikä olossa muutoin olisi ongelmaa ollutkaan, mutta lähes kaksi vuorokautta hereillä yhteenmenoon on liikaa. Hereillä olin lähinnä siksi, että vaikka lentokoneessa tuli huono elokuva, en vain päässyt uneen kiinni.

Matka muutoin oli varsin onnistunut ja värikäs. Kuvaillessa ongelmia tuli lähinnä siitä, että objektiivi tuntui aina olevan väärä tilanteessa kuin tilanteessa. Sundaybrunchilla olisi ollut aivan mielettömän hienot mahdollisuudet lintukuvaukseen, mutta eipä ollut kamera mukana. Kännykkävideon sentään sain, mutta pitää katsoa saako siitä mitään selvää. Samoin eräässä shoppailupaikassa missasin riikinkukot, papukaijat ja perhoset, sillä kuvaaminen oli kiellettyä (oltiin ilmavoimien alueella).

Jotain jäi sentään talteenkin.

Kesän kuvauspäivien otoksista noin 90% on vieläkin koneella odottamassa, että saisin aikaiseksi käydä kuvat läpi ja tehdä niille jotain. Tässä satunnaisia otoksia muistuttamaan, että kohta on taas lämpimämpää.