… swtf

Viime viikon loppu sujui seikkaillessa Puolassa. Muuten hyvä paikka lomailijalle, mutta siellä oli ihan yhtä kylmä kuin Suomessakin tähän aikaan vuodesta.

Valokuvauksen kannalta matka sujui kehnosti. Oikeastaan yhtään kivaa kuvaa en saanut tallennettua. Osittain tämä johtuu siitä, että kaksi päivää sää oli niin harmaa että kaikki kuvatkin ovat synkkiä ja ahdistavia. Ja kolmantena kamera ei ollut mukana kun aurinko paistoi ja oli kivaa.

Toinen syy huonoihin kuviin oli se, että Intian matkalla olin ihan liian ihastunut 10-22mm objektiiviin, jolla siellä sai loistavia kuvia. Mutta Krakovassa rakennukset ovat niin korkeita (lähinnä lukemattomat kirkot), että oli erittäin vaikea saada hyvää kuvaa liian laajakulmaisella objektiivilla.

Sekä Intiassa että Puolassa on tullut syötyä erittäin hyvin. Krakovaan matkaaville voi suositella Georgialaista ravintolaa (joita löytyi ainakin kolme saman nimistä): ruoka oli edullista, sitä oli paljon ja hyvää. Tosin kaikkialla muuallakin annokset olivat isoja ja halpoja, mutta Georgialainen oli hyvä mättöpaikka, missä ei turhaan hienosteltu.

Viinikulttuuri ei ole kovin kehittynyt Krakovassa. Sitä kyllä saa, mutta kukaan ei tunnu tietävän viineistä mitään. Krakovasta pitää löytää erikoistuneet paikat viineille, sillä kaupungin baareissa ja ravintoloissa ei viinejä ymmärretä, vaikka niitä tarjoillaan.

Lentokentät olivat matkan hilpein puoli. Sekä Varsovassa että Krakovassa rakennetaan vimmalla uusia terminaaleja, mikä tekee seikkailun nykyisistä terminaaleista. Ja sotaakäyvänä maana Puolalle turvallisuus on tärkeätä. Tosin kun turvallisuus oli taattu, kukaan ei taannut, että matkustajat menevät oikeisiin busseihin. Kotimatkalla vietin enemmän aikaa busseissa ja lentokoneessa rullaillessa ees taas lentokenttää, kuin lentokoneessa lentäen. Osaltaan tämä johtui siitä, että paluulennon perämies oli hukassa, ja häntä odoteltiin.

Shoppailumielessä Krakova oli edullinen kokemus, mutta toisaalta rasittava. Kaupat ovat pieniä, eikä niillä ole varastoja, joten jos löytyy jokin kiva vaate, niin siitä ei taatusti löydy kokoa. Itse säästin ehkä sata euroa ostamalla kauluspaitoja.

Lopuksi hilpeyden aihe hotellista. Silitysrauta oli nimensä mukainen. Siis aika kylmä.

Tähän päättyykin talven lomamatkailut, ja pitäisi siirtyä takaisin arkeen. Ehkäpä jopa blogaus palaa hieman aktiivisemmaksi kun kerran en enää lomaile.

Hotellielämässä on nurjat puolensa, mutta olen löytänyt ahdistukseen helpottajan. Siinä vaiheessa kun virtaa ei enää riitä töiden tekemiseen, ei ole kiinnostusta baarissa notkumiseen eikä ole saanut sovittua ohjelmaa, tulee usein tuijotettua telkkaria. Tässä hotellissa on huonot televisiokanavat, joten läppäristä on iloa ja tällä kertaa mukana on myös sangen mielenkiintoinen kirja.

QI on nerokas televisio-ohjelma, ja kirjakin hyvin mielenkiintoinen. Kiitos joulupukille. Chicken tikka masala ei ole intialainen ruoka. Vaan skottilainen. Ettäs tiedätte.

Youtubesta löytyy vaikka hakusanoilla ”QI Stephen Fry Alan Davies”: QI advert.

Pitkän ja raskaan päivän päätteeksi nautin kohtuullisen hyvässä ravintolassa jälkiruuaksi kahvin ja lasillisen portviiniä. Tarjoilijan tarjoamat vaihtoehdot olivat Sandeman ja Graham. Luultavasti olisi ollut muutakin, mutta nämä tarjoilija tiesi. Hienostelija minussa heräsi ja huomautin, että tuo ei nyt paljoa auta, pitäisi tietää minkätyyppistä porttia tarjolla on. Tarjolla oli ainakin Tawny, jota tarjoilija ei osannut ääntää, mutta sentään tiesi olevan olemassa. Missä kohtaa sitten annoin hyvin tiivistetyn oppitunnin. Eli jaoin omat hyvin vähäiset oppini.

Jonka jälkeen aloin oikeasti opiskella asiaa. Portviini.

Kotona ei eilen netti toiminut, mutta se nyt ei ihmetytä. Pitää vaihtaa se halvempaan, että harmittaisi vähemmän.

Tänään en millään jaksanut mennä kotiin asti, joten jäin hotelliin. Ja hetken nautin ajatuksesta, että huoneen hintaan kuuluu ilmainen internet-yhteys. Homerun vaan ei ole ilmaisen arvoinen, sillä hyvä kun saa sähköpostit lähtemään.

Alla pingit (www.sonera.fi):

Ping statistics for 194.251.244.241:
Packets: Sent = 58, Received = 41, Lost 17 (29% loss), Approximate round trip times in milli-seconds:
Minimum = 190ms, Maximum = 428ms, Average = 297ms

Tällä viikolla junani on saapunut Kokkolaan (Pasila), Pieksämäelle (Pasila) ja Hämeenlinnaan (Riihimäki). Kun kerran istuu paljon junassa, niin tulee huomioitua moisia pikkuvirheitä VR:n toiminnassa. Kun oikein on väsynyt noustuaan kuusi kertaa junaan kolmen päivän aikana, joutuu joka kerta miettimään, että missä sitä oikein olikaan. Jos matkustaisin yhtä paljon joka arkipäivä, en varmasti enää edes huomaisi mitään. Nyt sentään on yhdestä kahteen kotipäivää viikossa.

Joskus huomaa olevansa tottunut liian hyvään. Tänään junassa ei ollutkaan ensimmäisen luokan vaunua ja jouduin asettumaan kaksikerrosvaunun alempaan kerrokseen. Netti ei toimi edes totutun huonosti vaan olemattomasti. Matkustajia on liikaa, eikä tilaa mihinkään yksityiseen saati luottamukselliseen, kuten töidentekoon. Kirjakin on kotona, koska olin suunnitellut tekeväni töitä.

Ensimmäisessä luokassa on mukava matkustaa kun joku muu maksaa, sillä häiriöitä on vähemmän. Suurin syy tähän on vaunun sijainti junan päässä. Toinen syy on hinta, joka vähentää matkustavaisten määrää, mutta työmatkoilla se ei haittaa. Omasta mielestäni henkilöjuna on viihtyisämpi kuin ic:n kakkosluokka, jos pitää valita. Monasti myös lähes yhtä nopea ja paljon edullisempi.

Konnari kertoi, että enää ic-junissa ole ykköstä. Ja pendolinoista se löytyy, mutta eihän niitä kulje työmatkalaisen kannalta järkeviin aikoihin tällä välillä. Lienee syytä vaihtaa työaikoja tai kulkuvälinettä. Aamuisin sentään 7:02 pendolino on tuttu ja turvallinen, vaikkakin usein täynnä. (Tiedote löytyy täältä.)

Pitänee alkaa seuraamaan vr:n tiedotusta, että tietää valmistautua seuraaviin palveluiden huononnuksiin ajoissa. Nimittäin jos verkopalvelusta selaa junia, niin pikkuiset ikonit kyllä kertovat junasta löytyvän ykkösen. En löytänyt linkkiä RSS-feediin, että se siitä palvelusta. Ja kuka vielä käyttää frameja webbi-sivuilla?

Ja tämähän tieenkin osuu siihen ajankohtaan kun Helsingistä ei löydy vapaita hotellihuoneita.

Tuliko jo selväksi, että ottaa päähän?

Edellisen viestin kirjoitin lentokentällä, ja tarkoitus oli kirjoitella kaikki ajatukset tuoreeltaan reissusta. Kävikin sitten niin, että en kirjoitellut mitään, vaan painalsin töitten vuoksi niin ansiokkaasti, ettei tullut ainottakaan juttua. Nyt olen ollut kotona kohta kaksi päivää, ja hiljalleen alan olla taas tolkuissani.

Matka oli siis aika kiireinen. Hotellihuoneessa ei kovinkaan paljoa aikaa vietetty, mikä oli sinänsä hyvä, sillä avattuani matkalaukun huneen lattialle, huoneessa ei sopinut kävelemään. Muuten hotelli oli oikein kiva, mitä nyt ei lämmintä vettä saanut suihkusta. Tosin kavereiden kanssa keskusteltiin, eikä kenelläkään meistä neljästä ollut samanlaista suihkusettiä huoneissamme, eli huoneet olivat melko yksilöllisiä. Olin myös kiitollinen, että sain jäädä hotelliin, sillä olivat hukanneet varaukseni kolmelta yöltä.

Konferenssissa oli myös melkein kivaa, vaikkakaan en nähnyt ainuttakaan luentoa saati mitään esitelmää, tuotetta saati mitään muutakaan kuin oman ständin. Siellä sitten tulikin kotoisat oltavat.

Kaupungilla aurinko paistoi ja olisi ollut kiva kävellä enemmänkin. Muutaman kerran kävimme ulkona syömässä ja itse hämmästelin ravintoloiden hintatasoa, joka oli varsin kelvollinen. Vaikka tapanani oli ottaa listan kalleimmat ruuat tai juomat, ei konkurssi ollut lähelläkään. Konkurssin välttämisessä auttoi myös se, että en ehtinyt käydä missään kaupassa, lukuunottamatta 7eleveniä, josta hain karkkipussin ja limpparipullon. Tärkeämpää ravintoloissa oli se, että ruoka oli todella hyvää. Tosin pojilla ravintolan valinnassa tahtoi painaa enemmän henkilöstön ulkonäkö, jossa ei ollut valittamista.

Taksi oli retken valittu kulkumuoto. Siinä suomalainen, amerikkalainen tai minkä tahansa muunkin maan järjestelmät ovat loistavia verrattuna länsinaapureihin. Takseja oli pitkä jono, mutta kukaan ei halunnut meitä kyytiin, koska emme menneet Arlandaan. Kun viimein saimme kyydin lyhyehkölle matkallemme, palkitsimme kuskin runsailla juomarahoilla. He puolestaan palkitsivat meidät lisäämällä tipit kuittiin, jotta saan rahat takaisin työnantajalta.

Kommunikointi sujui melkein välttävästi ensimmäiset pari päivää. Erityisesti taksikuskeilla ei ollut halua kommunikoida kuin ruotsiksi, joten jo neljäntenä päivänä alkoi se itseltäkin sujua niin, että ei tarvinnut sanoja hakea.

Säät eivät olleet parhaat mahdolliset, vaikka aurinko paistoikin, sillä tuuli oli kylmä eikä lämpötila muutenkaan suosinut keväistä pukeutumistani. Ainoa lämmin vaatteeni oli kovassa käytössä.

Edellisestä Tukholman retkestä olikin reilu viisitoista vuotta, mutta seuraava tulee varmasti pian, sillä kiva kaupunki tuo on. Järkeilin itselleni Tukholman syrjimistä läheisellä sijainnilla, mutta jatkossa pitää tuolla lahden takana pistäytyä useammin. Tosin kesän lomakohde taitaa olla Tallinna.

Lopuksi vielä ainoa julkiseen levitykseen sopiva kuva, joka kameraan jäi.

Matkan negatiivisin puoli ilmeni vasta kotiin saavuttua. Olin poissa kotoa kuusi päivää ja digiboksi jätti nauhoittamatta kaikki ohjelmat, jotka pistin nauhoitukseen. Ärsyttävää kun perusasiat eivät voi pelata. Seuraavaksi pitää koittaa päivittää firmis tai viedä takuuhuoltoon, jotka molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja, sillä edellyttävät aktiivista toimintaa. Eikä siihen ole mitään mielenkiintoa.