… swtf

Pitänee kohta perustaa oma aihe palveluille. Pari viikkoa sitten kävin ihmettelemässä Juvin tarjontaa ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan lipaston.

Koska laiskuus voitti saituuden, tilasin siihen käsittelyn jonkun muun tekemänä. Koska pintakäsittely ei tässä tapauksessa kuulunut palveluun, piti se maksaa erikseen erilliselle yritykselle, josta tuli sitten tekstiviestillä tiedot. Tällä kohtaa piti ihan miettiä, että onko palvelu hyvää vai huonoa, sillä nyt maksan lipastoni kahdessa osassa (=vaivaa), mutta kun kerran on kyse eri yrityksistä, on homma tehty minulle mahdollisimman vaivattomaksi.

Torstaina illalla puhelin soi, ja kaupasta soitettiin, että ovat erehdyksessä veloittaneet kahdeksasta vetimestä, vaikka lipastoon on laitettu viisi. Haluavat siis hyvittää kolme vedintä eli noin kymmenen euroa ja tarvitsevat tilinumeroni. Tämä oli hämmentävää, sillä yleensä asia olisi ratkaistu lätkäisemällä ylimääräiset vetimet matkaan ja toimitettu minulle.

Perjantai-iltana lipasto sitten saapui uuteen kotiinsa. Hyvältä näyttää, vaikka sen paikkaa pitää vielä haeskella, sillä tämänhetkinen sijainti on epäkäytännöllinen.

Kun ulkona on kylmä, pitää David Attenboroughia leikkivän kuvaajan koittaa tyydyttää kuvausintonsa kotioloissa. Ja yllättävän vaikeatahan tuo oli kuvata salamalla kissaa keittiönpöydän alla. Pitänee alkaa harrastamaan jotain liikuntaa kun oli vaikeuksia löytää edes jokseenkin kivutonta asentoa. Vielä vaikeampaa oli korjata kuvaa, sillä pienissä tiloissa salamaa on hankala suunnata järkevästi.

Aiemmin samassa sarjassa: 1, 2, 3 ja 4.

Aiemmin: Tiikeri

Edelleen flunssaisena piti lähteä pakkaseen etsimään CF-korttia. Mutta tässä pienessä kaupungissa ei ole canon-diileriä, joten piti lähteä kiertelemään muita kauppoja. Neljän isoimman tavaratalon ja kahden kamerakaupan (toinen peräti Nikon-liike) oli tehtävä päätelmä, että yli gigaista korttia en löydä edes pienellä stressillä. Jopa kaikissa kirjakaupoissa tuli käytyä vain siksi, että piti jotain keksiä. Gigan kortteja löytyi kahdesta mainituista liikkeistä, alkaen 50 euroa. Hinta on melkoinen ryöstöhinta halvimmasta mahdollisesta mallista. Yhdessä kaupoista myyjä oli harvinaisen pihalla, eikä tiennyt korteista muuta kuin, että ”tässä hyllyssä ne on kaikki.”

Olen viimeisen vuoden käyttänyt yhtä neljän gigan korttia, mutta pelkonani on, että sille sattuu jotain tai sitten se unohtuu johonkin - ainakin ennen kuin seuraava lomamatka koittaa neljän viikon päästä. Varakortti olisi kiva, mutta pitääkö sitä Helsingistä tai Tampereelta lähteä hakemaan? Vai tilata netistä? Eikö kyseistä korttityyppiä muka käytetä missään? Viimeksi tänään luin uutisista, että jopa Sony alkaa valmistaa kyseisiä kortteja, mutta eipä niitä kaupasta tunnu saavan.

Edit vuorokautta myöhemmin. Viimein löytyi pieni kauppa, jolla ei edes ole nettisivuja, joka palveli. Eilen illalla vietinkin aikaa reilusti netissä jäljittämässä erilaisia vaihtoehtojani. Tosin oli melkoista itsepalvelua kaupassa, kun eivät tienneet edes mikä akku kameraani käy saati mitä eroa erimallisilla muistikorteilla on. Mutta ohimennen kuulin myös, että Canonin 30D:tä ei saa, vaan uusi malli tulee kauppoihin ”pian”. Jee, forumit ovatkin täynnä huhuja…

Nyt kun olen toistaiseksi flunssan kiusaama ja työelämästä vapautettu olen läpikäynyt viime vuoden kuvasaalista ja laitellut niitä ojennukseen, on syytä tehdä muutama huomio valokuvausharrastuksestani.

1) kannatti opetella Photoshopia lisää. Actionit on näppäriä kun voi minimoida toistuvat tehtävät (kuten vaikkapa jpegiksi tallentamisen välivaiheet voi hyppiä yli).
2) ISO-arvoon en saisi koskea. Ihan liian monta hyvää kuvaa on pilattu sillä että arvo on tarpeettoman suuri. Olen hyvä siirtämään sen arvoon 1600, mutta takaisin en sitä muista siirtää vaikka salamalla kuvaisin.
3) kuvia pitäisi dokumentoida. Mm oheisissa kuvissa oli joku hieno ajatus taustalla, mutta eihän sitä voi muistaa. Kuvissa myös ISO1600-ongelmani näkyy hyvin.
4) kuvat pitäis muistaa käydä läpi ja editoida useammin kuin kerran vuodessa. Vaikka näin sohvalla maatessa periaatteessa on loputtomasti aikaa, ei tätä touhua jaksa kovin pitkään tehdä. Kuvaaminen on paljon kivempaa kuin jälkihoidot.

Kun edes nämä asiat saisin kuntoon, niin olisin hieman lähempänä edes kohtuullista kuvaajaa.

… on niin fiksu, että kehittää pahvilaatikon, jonka kokoamiseen tarvitaan ruuvimeisseliä ja jakoavainta.

Hotellielämässä on nurjat puolensa, mutta olen löytänyt ahdistukseen helpottajan. Siinä vaiheessa kun virtaa ei enää riitä töiden tekemiseen, ei ole kiinnostusta baarissa notkumiseen eikä ole saanut sovittua ohjelmaa, tulee usein tuijotettua telkkaria. Tässä hotellissa on huonot televisiokanavat, joten läppäristä on iloa ja tällä kertaa mukana on myös sangen mielenkiintoinen kirja.

QI on nerokas televisio-ohjelma, ja kirjakin hyvin mielenkiintoinen. Kiitos joulupukille. Chicken tikka masala ei ole intialainen ruoka. Vaan skottilainen. Ettäs tiedätte.

Youtubesta löytyy vaikka hakusanoilla ”QI Stephen Fry Alan Davies”: QI advert.