Edellisen viestin kirjoitin lentokentällä, ja tarkoitus oli kirjoitella kaikki ajatukset tuoreeltaan reissusta. Kävikin sitten niin, että en kirjoitellut mitään, vaan painalsin töitten vuoksi niin ansiokkaasti, ettei tullut ainottakaan juttua. Nyt olen ollut kotona kohta kaksi päivää, ja hiljalleen alan olla taas tolkuissani.
Matka oli siis aika kiireinen. Hotellihuoneessa ei kovinkaan paljoa aikaa vietetty, mikä oli sinänsä hyvä, sillä avattuani matkalaukun huneen lattialle, huoneessa ei sopinut kävelemään. Muuten hotelli oli oikein kiva, mitä nyt ei lämmintä vettä saanut suihkusta. Tosin kavereiden kanssa keskusteltiin, eikä kenelläkään meistä neljästä ollut samanlaista suihkusettiä huoneissamme, eli huoneet olivat melko yksilöllisiä. Olin myös kiitollinen, että sain jäädä hotelliin, sillä olivat hukanneet varaukseni kolmelta yöltä.
Konferenssissa oli myös melkein kivaa, vaikkakaan en nähnyt ainuttakaan luentoa saati mitään esitelmää, tuotetta saati mitään muutakaan kuin oman ständin. Siellä sitten tulikin kotoisat oltavat.
Kaupungilla aurinko paistoi ja olisi ollut kiva kävellä enemmänkin. Muutaman kerran kävimme ulkona syömässä ja itse hämmästelin ravintoloiden hintatasoa, joka oli varsin kelvollinen. Vaikka tapanani oli ottaa listan kalleimmat ruuat tai juomat, ei konkurssi ollut lähelläkään. Konkurssin välttämisessä auttoi myös se, että en ehtinyt käydä missään kaupassa, lukuunottamatta 7eleveniä, josta hain karkkipussin ja limpparipullon. Tärkeämpää ravintoloissa oli se, että ruoka oli todella hyvää. Tosin pojilla ravintolan valinnassa tahtoi painaa enemmän henkilöstön ulkonäkö, jossa ei ollut valittamista.
Taksi oli retken valittu kulkumuoto. Siinä suomalainen, amerikkalainen tai minkä tahansa muunkin maan järjestelmät ovat loistavia verrattuna länsinaapureihin. Takseja oli pitkä jono, mutta kukaan ei halunnut meitä kyytiin, koska emme menneet Arlandaan. Kun viimein saimme kyydin lyhyehkölle matkallemme, palkitsimme kuskin runsailla juomarahoilla. He puolestaan palkitsivat meidät lisäämällä tipit kuittiin, jotta saan rahat takaisin työnantajalta.
Kommunikointi sujui melkein välttävästi ensimmäiset pari päivää. Erityisesti taksikuskeilla ei ollut halua kommunikoida kuin ruotsiksi, joten jo neljäntenä päivänä alkoi se itseltäkin sujua niin, että ei tarvinnut sanoja hakea.
Säät eivät olleet parhaat mahdolliset, vaikka aurinko paistoikin, sillä tuuli oli kylmä eikä lämpötila muutenkaan suosinut keväistä pukeutumistani. Ainoa lämmin vaatteeni oli kovassa käytössä.
Edellisestä Tukholman retkestä olikin reilu viisitoista vuotta, mutta seuraava tulee varmasti pian, sillä kiva kaupunki tuo on. Järkeilin itselleni Tukholman syrjimistä läheisellä sijainnilla, mutta jatkossa pitää tuolla lahden takana pistäytyä useammin. Tosin kesän lomakohde taitaa olla Tallinna.
Lopuksi vielä ainoa julkiseen levitykseen sopiva kuva, joka kameraan jäi.

Matkan negatiivisin puoli ilmeni vasta kotiin saavuttua. Olin poissa kotoa kuusi päivää ja digiboksi jätti nauhoittamatta kaikki ohjelmat, jotka pistin nauhoitukseen. Ärsyttävää kun perusasiat eivät voi pelata. Seuraavaksi pitää koittaa päivittää firmis tai viedä takuuhuoltoon, jotka molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja, sillä edellyttävät aktiivista toimintaa. Eikä siihen ole mitään mielenkiintoa.