… swtf

Tänään lähti muutama kilo painosta, kun aamusta saakka maha- ja oksennustauti kaikessa ihanuudessaan on saanut koko suoliston melko tyhjäksi. Nyt sentään pysyy jo nesteet sisällä, mutta eipä ole vapun vietto aikoihin ollut näin rankkaa. Yleensä olen vain istunut sohvalla katsomassa telkkaria.

Kivimiehet.

Muutama kuva torin kahvilasta otettuna.

Pientä esimakua viime viikonlopun kuvista. Lisää sitten kun pääsen kotiin ja jaksan niitä käsitellä.

Lentokone oli jo laskeutumassa ja pyorat koskettamassa maata, kun keula kiskaistiin taivaita kohti. Kohta kapteeni viipottaa kaytavaa pitkin ja repii mattoja irti. Han konttaa hetken ja puuhastelee jotain. Stuertin punottavat naamat punottavat entista enemman. Kohta kapteeni kuuluttaa, etta oli ongelmaa, ja han kurkisti, etta kaikki on kunnossa. Kohta laskeudumme uudelleen.

Maassa meita odottaa monta paloautoa ja kone pysakoidaan kiitoradalle tutkimuksia varten. Syyna oli, etta ohjaamon valot sanoivat laskutelineiden jaaneen ylos, vaikka ne oikeasti olivatkin alhaalla. Kaikki siis hyvin, mutta kapteenin kuulutus maassa ei lisannyt luottamusta toimintaan, silla ”landing was almost normal” (laskeutuminen oli melkein normaali).

Toisaalta, miksei kiitoradalla meita vastassa ollut yhtaan ambulanssia, vaan vain paloautoja ja pari mekaanikkoa? Kenties ei odotettu henkiinjaaneita…