Henkilökohtainen mielipide valokuvaukseen
28.3.2006Viikonloppuna kävin päiväkävelyllä kameran kanssa ja mietin asioita. Kuten mitä ihmettä kuvaisin. Ei mitään ajatustakaan, että olisin keksinyt jotain kuvaamisen arvoista. Jotenkin en vain keksinyt mitään mihin kameran olisin suunnannut. Tässäpä meillä hyvä harrastus: laitetaan turhan paljon rahaa likoon, opetellaan hädintuskin perusteet ja sitten ei keksitä mitä leluilla ja taidoilla tehdä.
Tästä seuraa tietenkin loogisesti kysymys miksi ihmeessä kuvaan. Ihmisillä yleensä on niin monta erilaista syytä, ja tuttavapiiristä keräsin kasaan muutaman: muistojen kerääjä ja jakaja (kuvata pitää, mutta lähinnä tilanteita omaksi tai muiden iloksi), teknologian ihannoija (laitteiden pitää olla hyviä ja kuvien teräviä), täydellisyyteen pyrkijä (samaa kuvaa otetaan vaikka loputtomiin), elvistelijä (kuvien ja laitteiden pitää olla parempia kuin muiden, ainakin omasta mielestä), matkija (se vaan nyt tuntuu olevan yleinen ja suosittu harrastus) ja oppija (henkilölle itselleen uusi juttu, jonka haluaa oppia).
Eipä tuo lista ole kattava, vaan enemmänkin luokitteleva (siinä huonommassa merkityksessä), mutta merkityksellisempää on se, miten itse lokeroin itseäni. Pääasiallisesti olen viimeisessä ryhmässä, mutta mitä enemmän opettelen, sitä enemmän harhailen muihin lokeroihin.
Lopputuloksena kävelystä sitten on, että kuvia tuli taas iloisesti iso määrä, mutta toivottomia otoksia. En rehellisesti edes tiedä mitä kuvasin alla olevissa otoksissa. Ja kuvat sentään ovat edes jotenkin lähellä tyydyttävää, toisin kuin kaikki ne deletoidut, joissa tyypillisiä virheitä ei korjaa millään muulla kuin kuvaamaan oppimisella.
Pitääkin jälleen todeta, että ei kuvien tänne laittamiselle ole paljon muuta motivaatiota kuin että saan laitettua ne johonkin enkä hautaa niitä DVD-levyillä kirjahyllyyn. Lohdutin itseäni tässä pohdinnassa myös ostamalla jälleen uuden lelun kameraan, etsimen jatkeen, jottei tarvitse nenä lytyssä tihrustaa etsimen läpi. Kuulostaa huonolta talousopilta: kun menee huonosti, niin investoidaan lisää.
28.3.2006 klo 22:19
Voisin kopioida postauksesi lähes suoraan omaan blogiin. Itse kuulun tuohon teknologian ihannoija/hidas ja huono oppija kastiin.
Kissojen kuvaaminen on onneksi helppoa :)
29.3.2006 klo 05:26
Kuvata pitää, ja laittaa tänne, koska minun elämäni ilostuu. Kiitos!
29.3.2006 klo 10:11
Intiaan koitetaan tarjota järkeviä tuotoksia, eikä pyritä antamaan negatiivista kuvaa tästä maasta. ;)
30.3.2006 klo 14:43
Viinikan kirkko pääsi suojelulistalle.
3.4.2006 klo 14:57
Kaksivuotias tyttäreni totesi nähdessään kuvasi kirkontornista: ”Kato äiti, hieno mökki!” Mutta erityisen otettu hän oli siitä kuvasta, jossa sorsa ui. Äidistäkin se on hieno :)
3.4.2006 klo 17:30
Kun tulee tyhjiä hetkiä kuvankehittelyssä, yritän ajatella kuinka kiva on että pystyy yleensä kävelemään. Jos tunnet Josef Sudekin töitä, olet nähnyt kuinka ihminen(=kuvaaja) voi liikkumasta estettynäkin löytää kohteensa hyvin läheltä. Vrt vesilasi ikkunalaudalla.. Tai puistonpenkki, joka muistuttaa puutarhapöytääsi ollemisellaan..
3.4.2006 klo 17:32
Tarkoitin siis että kyllä sä löydät. Ihan kivasti