Loman jälkeen olen onnistunut pitämään itseni kiireisenä. Vain hullu tekee 10-12 tuntisia työpäiviä, mutta niitä on kertynyt oikeastaan päivittäin. Vapaa-aika on aika vieras käsite tällä hetkellä. Mutta onneksi tunnelin päässä näkyy valoa, enkä myöhästy deadlineista kuin vain päiviä tai viikkoja. Jotenkin olen onnistunut omaksumaan kieroutuneen työmoraalin, jossa ei anneta periksi vaikka tehtävät ovatkin mahdottomia.
Harmittaa sikäli, että CIV4:n asennuksen jälkeen en ole kuin pari peliä pelannut. Luultavasti tämänhetkisen kiireen hellittäessä ehtii perehtyä siihenkin paremmin. Moni on valitellut pelin asennusvaikeuksia, mutta itselläni ei mennyt kuin noin neljä tuntia jahdata kaikkien laitteiden päivitetyt ajurit. Sivuvaikutuksena oli, että nyt Skypekin toimii.
Kun ei ehdi kotona olemaan, niin kalat lisääntyvät. Jostain syystä kalat tykkäävät siitä, että niitä hoitaa epäsäännöllisesti ja keskittyy vedenvaihtoihin ja ruokkimiseen. Tästä on todistusaineistoa edellisten superkiireiden ajalta kun kävin kotona kääntymässä kerran viikossa (noin puolitoista vuotta sitten).
Timanttikirjoahvenet yrittävät kutua (ei tule onnistumaan, koska muita petokaloja on liikaa), katinkultamonnit ovat kutukunnossa (jälkikasvua on aiemmin selvinnyt, mutta kalojen määrästä ei ole tietoa), nuolimonniset yrittävät jatkuvasti (kalojen määrästä ja siis onnistumisesta ei ole havaintoa), mutta maanantaina havaitsin pikkuakvassa pienen munan ja tänään huomasin munan kadonneen. Jos pienestä kalanpojasta (kokoa ehkä milli) voi mitään tulkita niin kyse on nuolimonnin poikasesta. Toivottavasti ei tule syödyksi.
Kaikki kasvit sen sijaan eivät oikein pidä huonosta hoidosta, sillä anubiakset ovat alkaneet kukoistaa, mutta miekkakasvien lehdet vaatisivat enemmän karsintaa kuin mihin on aikaa. Suurremonttia olen harkinnut kasvien elinolojen parantamiseksi, mutta kun näköpiirissä ei ole niin pitkää vapaata ennen joulua. Kenties joulun tienoissa voi pitää lomaa pari päivää ja investoida aikaa ja rahaa perusteelliseen vuosihuoltoon.