… swtf

Alla on top-5 maat, joista shortstat luulee tänne tulleen kävijöitä (lukijoita, robotteja yms).

* UNITED STATES (US)
* FINLAND (FI)
* Indeterminable
* IRAN, ISLAMIC REPUBLIC OF (IR)
* GERMANY (DE)

Iran?

Heinäluoma on näemmä laiskempi kirjoittaja kuin Siimes, mutta Siimeksen URL on monimutkaisempi ja hankalampi muistaa.

Kääriäisellä on ”mielenkiintoiset” sivut. Tuomioja ja Haatainen taas ovat vakuuttavampia, sillä sivuilla on tuoretta asiaa heti etusivulla helposti tavoitettavissa.

Luhtasella on hyvin yksinkertainen mutta toimiva ratkaisu.

Lähde: Blogilistan uutuudet.

PS: Beats and Styles tökkii pienellä näytöllä scrollibarinsa kanssa.

Keltaisten kukkien ötökät.

Kesken gallerian rakennuksen alkoi kyllästyttämään, joten kuvat eivät oikein pääse oikeuksiinsa. Ensinnäkin kuvat olivat suhteellisen suuressa ja huonosti pakatussa muodossa (noin 650 megaa kuvia, 8-10 megaa kappale), minkä takia hienot kuvat surkastuivat kun ne pakkasi ja pienensi. Toisekseen, FastStone Image Viewer tekee mukavia juttuja, mutta harmillisesti olisin kaivannut PhotoShopia, mitä tällä koneella ei ole. Käytin ison osan ajastani tänään miettien miten saan ohjelman muokkaamaan kuvia järkevästi, mutta enhän sitä keksinyt. Lopuksi, galleriaohjelman säätäminen alkoi nyppiä. Kuvat eivät pääse todellakaan oikeuksiinsa tällaisina.

Mutta tehty mikä tehty. Ehkä siellä on edes yksi kuva, joka on kiinnostava. Itse en jaksanut edes tarkistaa lopputulosta.

3.9.2005 oli merkittävä päivä swtf:n historiassa. Ensimmäisen kerran sivustolla ei käynyt ketään koko päivänä. RSS:n käyttäjiä ja robotteja ei lasketa tässä, vaan kaikki ihan perinteiset selaimen käyttäjät.

Tämä on suoraa seurausta useamman päivän matalalennosta, joka on pitänyt sisällään vähintään kaksi tuntia junamatkailua päivässä (VR ei ole yllättäen myöhästellyt laisinkaan) ja kaikkea mahdollista raadannasta juhlintaan. Univelkaa on kertynyt kuitenkin kiitettävästi, mutta onneksi tässä on kaksi päivää aikaa levätä.

Huomenna (maanantaina) saan uuden tietokoneeni. Olen odottanut sitä kolme kuukautta ja viikolla soittivat, että me voitais tuoda tää nyt. Oli kuulemma tilaus jäänyt johonkin ajelehtimaan. Mutta siirryn entistä pienempien tietokoneiden käyttäjäksi, joten ehkäpä hartiasäryt helpottavat kun läppärilaukusta häipyy noin kaksi kiloa. Toinen läppäristä ja toinen kevyemmästä laukusta. Lisäksi voisin laukusta jättää turhat laturit ja vastaavat pois, jolloin painoa lähtee 2-5 kiloa lisää.

Kalamukin uusi ulkoasu hieman häiritsee elämää, sillä se on muistutus siitä, että en saa aikaiseksi tehdä mitään tälle ulkoasulle. Kalamuki on muuttanut muotoansa noin puolitusinaa kertaa sinä aikana kun minä olen jahkannut. Viimeksi perjantaina minulle ehdotettiin, että voisin tehdä sivut ehkä perustettavalle yritykselle. Jopa se tuntui kiinnostavammalta kuin alkaa rakentaa tänne jotain.

Eilen (lauantaina) olin lastenjuhlilla, missä kuvasin 183 kuvaa. Näistä 43 oli jotakuinkin onnistuneita, jotka kehtasin päästää käsistäni. Teknisesti onnistuneita oli lisäksi parisenkymmentä, mutta ilmeiden ja lasten kasvojen piilossa olemisen takia, ne piti hylätä. Eli saldo ei ollut ihan huono kaltaiselleni harrastajelle. Mutta sydäntäni lämmitti se, että syntymäpäivillä yksi kuva pitää saada: kynttilöiden puhaltaminen. Siihen on yksi mahdollisuus ja usein hetki on erittäin lyhyt. Mutta tällä kertaa onnistuin. Kuva on täydellinen - ainakin minun mielestäni. Rajaus on onnistunut, osa kynttilöistä palaa, osa on jo sammunut. Ja ennen kaikkea hienona yksityiskohtana sammuneista kynttilöistä savu leijailee kakun päällä. Eipä taida vastaavaa onnistumista tullakaan enää koskaan, mutta enpä kovin usein lastenjuhlissa käykään.