… swtf

Seuraa jorinoita ajankohtaisesta keskustelusta.

Ostin lahjaksi kaksi levyä. Ajattelin antaa ne tänään saajalleen, mutta koska olen utelias mies, kopioin levyt tietokoneelleni ja kuuntelin ne. Kokonaisen kerran läpikuuntelu. Syynä on se, että CD-soitin on tarkoitettu arkistointia varten (yhden levyn kuuntelu on aika hankalaa) ja tietokoneessa DVD-asema pitää melkoista hurinaa kun on käytössä. Joten tilapäiseen parhaan äänen laadun saa kun kopioi levyn CD:ltä tietokoneelle ja soittaa. Erityisesti tässä tapauksessa kyseessä on tilapäinen käyttö, sillä tätä musiikkia en kyllä varmaan kuuntelisi juuri vähää enempää. Ihan kivaa, mutta tätä kuulee Groovelta ihan riittämiin.

En sitten tiedä onko tekoni uuden tekijänoikeuslain mukaista toimintaa, sillä en ole lakia jaksanut lukea (kuinka usein taviksen tarvii lakia lukea?). Ehkä suurempi kysymys on, että onko toimintani uuden tekijänoikeuslain hengen mukaista toimintaa.

Koko keskustelussa kaikki lienevät samaa mieltä, että artisti ansaitsee osansa, ja tämä pitäisi turvata. Ensimmäiset erimieliset eivät haluaisi tätä tehtävän lailla. Lisää eriäviä mielipiteitä tulee siitä, että kuka saa lakia valmistella. Edelleen lisääntyvää erimielisyyttä aiheuttaa se, että: kuka saa aiheesta keskustella, kuinka mediassa asiaa käsitellään, kuinka asiasta keskustellaan päättäjien kanssa, miksi laki on niin epäselvä, onko laki hyväksyttävä vai ei jne. Lopulta jokaisen asian käänteen kohdalla kaikilla on mielipide, ja kaikki ovat eri mieltä. Fundamentaalinen ongelma tilanteessa onkin, että tekijänoikeuslain valmistelijat ovat totaalisesti epäonnistuneet median ohjailussa. Jos laki olisi selkeä ja sen tiedottaminen olisi hoidettu oikein, ei ongelmia olisi. Tarvitaan vain selkeä tulkinta, joka miellyttää niin päättäjiä kuin kansalaisiakin, ja ongelmaa ei olisi. Nyt on myöhäistä tälle laille.

Itse ajattelin pitää suuni kiinni aiheesta, mutta eilen keskustelussa lipsahti, ja tänään jopa kirjoitin tämän. Lain valmistelijoiden olisi mielestäni pitänyt valmistalla muutama keskeinen käyttötapaus ja lukuisa määrä vähemmän tärkeitä tapauksia, joiden perusteella laki olisi laadittu ja kommunikoitu kansalaisille. Lakiteksti olisi ollut ymmärrettävää ja saanut hieman suuremman suosion.

Muistan hämärästi kuinka noin 20 vuotta sitten radiosta nauhoitin musiikkia. Hyi minua. Noin 10 vuotta sitten kopioin kaverilta levyjä tietokoneelle. Hyi minua. Olenko kuunnellut mitään näistä äänitteistä, tuskin. Monasti mietin, että millä saan tietoa uusista artisteista, sillä en juuri radiota kuuntele sillä korvalla, että oikeasti seuraisin sitä. Lehdistä en välitä lukea, sillä lukeminen siitä mitä pitäisi kuulla on jotenkin hölmöä. Televisiota en juurikaan ehdi seuraamaan, enkä ainakaan musiikkikanavia. Jäljelle jäävät lähinnä levykaupat ja ystävät. Ystäviltä monasti saan jonkun levyn kopion kokeeksi, ja kuuntelen sen läpi. Joskus kiinnostaa, useimmiten ei. Kun kiinnostaa, menen kauppaan ja ostan levyn. Viimeisen parin vuoden aikana en ole ostanut yhtään suomalaisen artistin levyä. Ja kun kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä omista kuulokkeista kävellessä, kulkuneuvoissa ja töissä. Laitteita, joilla tätä teen, on useita erilaisia.

Jos kulutustottumusteni perusteella alkaa muodostaa kuviota käytöstäni, on havaittavissa, että kokeilemisen pitää olla sallittua. Lisäksi on havaittavissa, että fyysinen artefakti on suosiossani, mutta en vierasta digitaalisia tallenteita. Näinollen pitäisi vakavasti miettiä ylempää abstraktiotasoa näiden kahden (ja eräiden muiden) henkisten tuotosten ilmenemismuotojen välillä, ja konstruoida selkeä rajaus mikä on tekijänoikeuksien piirissä - tai ehkä paremmin mikä ei ole. Edelleen, median monimuotoisuuden tukemiseksi, en viisaana, että musiikki on sidottu tyhmään laatikkoon, josta lähtee kaksi johtoa kumpaankin kaiuttimeen, vaan teos pitää olla saatavilla juuri sinne minne teknologia sen sallii viedä. Onkin sitten teknologiavalmistajien ongelma saada järjestelmänsä yhteensopivaksi niin, että en joudu kopioimaan materiaalia, vaan että voisin luotettavasti viedä tavarat sinne minne huvittaa.

Olen kuitenkin yksilö eikä väitteitäni voi yleistää miksikään yleiseksi totuudeksi tai laiksi. Mediasta lakiluonnokseen tutustuttuani jäi itselleni käsitys, että juuri näin lain valmistelijat ovat tehneet. Ovat keskittyneet toimimaan pohjalta: ”mutta kun minä teen aina näin”. Tällöin laki ei voi ikinä tavoittaa kuin pienen marginaalin käyttäjistä. Tietenkin lailla voidaan suoraan ohjailla kansalaisten käytöstä, mutta kun se on kansalaisten eettistä ja moraalista käsitystä vastaan, niin lain noudattaminen on hyvin vaikeaa (vrt. vaikkapa ns. kieltolaki).

Parhaan asiaan kommentin kirjoitti Lauri: paras tapa ehkäistä piratismia on julkaista äänitteitä joita kukaan ei edes vaivaidu kopioimaan. Itsellänikin on muutama henkevä tuote tuotettuna, enkä haluaisi niitä kopioitavan ilman, että saan osani. Jopa muutamassa patentissa pitäisi nimeni näkymän lähivuosina (ja olen saanut tutustua myös kaikkiin niihin arguementteihin miksi patentit ovat pahasta, melkein kaikki jopa muistan ulkoa). Eikä tuotokseni luultavasti kiinnosta kuin paria parasta kaveria ja sukulaisia.

Lopuksi, kaikki tällä sivustolla oleva kuvallinen materiaali on omaa hengentuotettani. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jos joskus jaksan lukea Creative commons-lisenssin ehdot, voin vapauttaa materiaalia ehkä sen mukaan. Jollei sitä ole silloin jo kielletty. Mutta eikös nämä lait suojaa tuotokseni jo nykyisellään. Tulevaisuudesta en osaa sanoa.

Tämä juttu kirjoitettiin 24.9.2005 kello 10:44 kategoriaan Muut.