… swtf

Näistä nimeämättömistä kukista muuten saa ilmoittaa lajin, jos sen varmaksi tietää.

Vaikka juhannus menikin kosteissa tunnelmissa, on helppo ottaa rennosti, koska kesäloma alkoi. Elokuussa saavat seuraavan kerran vaivata työasioissa.

Kukkien kuvaaminen on kivaa, mutta vaikeata. Harkitsin tovin panostamista uuteen kameraan, mutta yllätyksekseni moinen ei kannata. Sen sijaan tämä olisi kiva lisävaruste tulevaisuuteen.

Muita leluja pitää mennä huomenna ostelemaan. Ostoslistalla on mm. polttava dvd-asema, muistikortin lukija ja kenties peräti uusi monitori. Sen jälkeen projektina olisi tehdä tälle sivustolle jotain - kuten vaikkapa hankkia omaa levytilaa, jottei tarvitse kalamukia rasittaa.

Tämä sankari unohti kartan kotiin, kun piti lähteä päiväretkelle viettämään tutuntutun 5-vuotissyntymäpäiviä. Kunnon nörtti tuumaa, että haetaan netistä uudet kartat, ja suuntaa vaikkapa keltaisetsivut.fi-sivulle. Mutta kuinka ollakaan, kännykän Opera-selain ei osaakaan näyttää sivun kontenttia niin paljoa, että reittioppaan saisi auki. Keltsin sivujen toteuttajien kannattaa suunnata vaikka alkajaisiksi saavutettava.fi:hin. Tuskissani koitin keksiä millä muilla sivustoilla on reittioppaat suomalaiselle maaseudulle, mutta stressaantuneena jouduin antamaan periksi, ja yrittämään muistella suullisia ohjeita täysin tuntemattomalla seudulla. Perille löydettiin.

Tunteiden laannuttua ja juhlista selvittyä, tajuan nyt, että sivuilla on joku edelleenohjaus-juttu, joka ei Operan asetuksilla sitten toiminut, ja näin vain staattista sisältöä, millä ei tehnyt mitään. Jos vain olisin osannut tutkia asetukset siinä kovassa kiireessä ja auringonpaisteessa… Tai sitten kokeillut edes google mapsia. Tosin sitäkään en ole kokeillut kännykän Operalla. Edit: eikä näytä toimivan kovin hyvin muillakaan selaimilla.

Kerrankin on tässä ollut hieman aikaa notkua kotona, ja eikö heti pitänyt netin olla nurin. Saunalahti kun on niin ”edistynyt” palveluissansa, niin mikseivät vaikka tekstaria laita, että ”BTW, sun netti on nurin eikä me osata korjata sitä”.

Viime viikonloppuna pyysivät, että kävisin hakemassa kaupasta litran maitoa. No, tottahan tuo onnistuu. Kassalle jonottaessani sitten jäin miettimään, että mitähän tämä maksaa. Euron, kaksi? Otin varmuuden vuoksi useampia euroja käteeni, jotta voin sitten antaa sopivimman määrän rahaa.

Samalla pohdin, että enhän minä oikeasti tiedä minkään hintoja. Kun käyn kaupassa noin kerran viikossa, enkä aina laisinkaan moneen viikkoon, ei synny mitään tarvetta vertailla hintoja, etsiä halpaa, tai muuten vaan miettiä kuinka suuren laskun teen.

Samasta pohdinnasta syntyi myös ajatus, että pula-aikaan kansalle jaettiin ruokakortteja. Tänään sen on korvannut luottokortti. Ruokaa (ja paljon muuta) ostetaan niin kauan kuin luottoraja antaa myöden. Mutta funktio on ihan sama kuin ammoisella ruokakortilla (paitsi että syy käyttöön on ihan eri).

Ehkä olisi syytä aloittaa jälleen talouden tehostamiskuuri ja alkaa miettimään mihin rahansa käyttää. Jos vaikka ensi viikolla en ajelisi taksilla laiskuuttani. Ainoastaan kun on kiire, tai liikaa kantamuksia. Tai kun sataa.