Perjantai-illan huumaa
28.1.2005Pitkän ja rankan työputken päälle piti päästä rentoutumaan ja mikä onkaan parempaa kuin lähteä pienelle viikonloppuretkelle. Hyppäys junaan ja matkaan. Paitsi että VR ei oikein osannut informoida matkustajia, että lumisade ja/tai pakkanen sotki kaiken. Oli oikeastaan huvittavaa seurata kuulutuksia junista, joita ei todellakaan ollut lähtemässä raiteelta neljä, tai miltään muultakaan raiteelta. Osa niistä ei edes ollut lähtenyt ollenkaan liikenteeseen. Itse junassa ei myöskään kuuluteltu saati että konduktööri olisi vaivautunut vaunuun saakka. Joten kun ei ollut tietoa missä junassa olen, niin piti vain toivoa parasta.
Perille pääsykin oli viihdyttävää, sillä junassa ei kuuluteltu mihin saavuttiin. Koitin onneani ja tällä kertaa lykästi. Kylmässä ja valmiiksi rutkasti myöhässä päätin turvautua taksiin. Varsinkin vieraalla paikkakunnalla taksi on aina turvallinen vaihtoehto. Paitsi tällä kertaa. Kuski ei tuntenut osoitetta, vaikka katu on yksi tunnetuimmista kaupungissa. Edes hienon taksipäätteenavulla ei paikalle löytäminen alkanut onnistua, joten aloin arpoa, että mihinkähän sitä pitäisi mennä. Pimeässä tämä on kiva haaste, varsinkin kun en ole autolla liikkunut juuri lainkaan näillä nurkilla, ja jalkaisinkin hyvin harvoin.
Illan kruunaa televisiosta tullut taitoluistelu, jota pakotettiin katsomaan. Viihdyttäväksi tämän kokemuksen tekee se, että selostajana on ralliselostaja Tapio Suominen. Eläytyminen slutseihin ja mihin lie on varsin huvittavaa kuunneltavaa mieheltä, jonka äänen yhdistää yömyöhällä tuleviin ralliohjelmiin. Kunpa vain Antero Mertaranta selostaisi myös voimistelua…Ja kunpa saisin kokea sen kun kansa seuraa Matti Kyllönen selostamassa antaumuksella kuviokelluntaa.
