… swtf

Käynnissä on ankara tietokoneen päivitys. Äsken asensin XP:n service pack 2:n ja nyt päivitän muita ohjelmia. Ja tämä siitä syystä, että vajaan viikon päästä netti sulkeutuu. Jossain mielenhäiriössä totesin, että en tarvitse nettiä remontin aikana. Mikä pitänee paikkansa sikäli, että enhän ole settiä käyttämässä juuri koskaan.

Mutta jo ajatus siitä, että sitä nettiä ei ole tuntuu tuskaiselta. Kummallista miten sitä kaipaa jotain mitä ei ole vielä menettänytkään. Sähköpostia ei siis lueta, maailmanmenosta tiedetään se, minkä lööpeistä voi lukea ja toivotaan, että joskus netin taas saan.

Sitten ihan jotain muuta: Remonttiasiat ovat siitä kiinnostavia, että kaikilla on mielipiteitä, mutta harvoin olen samaa mieltä kenenkään kanssa, ja tuskin koskaan kukaan on samaa mieltä edellisen keskustelukumppanin kanssa. ”Hyviä” neuvoja riittää, ja aina jollakin muulla (tai peräti itsellä) on niiin ”ihana” koti, että. Enkä koskaan ymmärrä mistä moinen vouhotus syntyy. Minulle oma kotini on paikka, missä viihdyn (niin, paitsi tämä nykyinen, missä en viihdy ja miksi muutan pois), eikä kenenkään muun tarvitse pitää siitä. Toisaalta, minulle ei jotenkin sovi se, että kehuisin asuntoni hienoutta, vaan mieluummin haen sympatiaa sillä, kuinka paljon työtä se aiheuttaa. Turha hehkuttaminen aiheuttaa vain tuskaa ihmiselle, joka joutuu sitä kuuntelemaan ja sitten toteamaan, että tämähän on ihan kauhea (tätä ei kai yleensä sanota ääneen).

Asunto on mystinen ostos siinä, että ostajaa onnitellaan asiasta. Älkää onnitelko, asunto on arkinen ostos. Maksaa vain niin paljon, että pahaa tekee, mutta ei se ole mikään uroteko. Menee muutama vuosi, ja olen itsekin taas ostamassa uutta isompaa - tai jostain muualta. Kadehdittavaa on, kun joku itse rakentaa talonsa, mutta pelkkä ostaminen ja remontointi ei ole mitenkään ihmeellistä. No, ehkä se on sikäli ihmeellistä, että remontin tekijä haluaa siittä puhua kaikille, koska remontointi on usein hyvin yksinäistä puuhaa. Ainakin ihmiselle, jonka ympärillä pyörii palkallisissa töissä jatkuvasti muutama kymmenen ihmistä, remontointi yhden tai osin muutaman ihmisen kesken on aika outoa. Onneksi lihaskunto paranee, ja nähdään ketkä ovat puheväleissä vielä seuraavana päivänä. Toinen merkittävä syy remontista puhumiseen on, että kun ei elämässä enää tapahdu mitään tämän yhden asian ulkopuolella, niin pitää puhua siitä, mitä tekee. Saman ilmiön voi tunnistaa tuoreissa vanhemmissa, joille suon sen mielelläni. Itseäni jopa hieman hävettää, että en enää osaa puhua mistään muusta.

Paras kommentti asunnostani on ollut peräti kahdesta suusta tulleena: ”Tää ei kyllä valmistu koskaan.” Havaittavissa on pientä epäluottamusta, mutta en pidä sitä pahana asiana. Ei ihmisten mielipiteillä ole niin väliä, sillä he ovat kuitenkin lopulta väärässä.

Tämä juttu kirjoitettiin 26.8.2004 kello 23:15 kategoriaan Muut.