… swtf

Käynnissä on ankara tietokoneen päivitys. Äsken asensin XP:n service pack 2:n ja nyt päivitän muita ohjelmia. Ja tämä siitä syystä, että vajaan viikon päästä netti sulkeutuu. Jossain mielenhäiriössä totesin, että en tarvitse nettiä remontin aikana. Mikä pitänee paikkansa sikäli, että enhän ole settiä käyttämässä juuri koskaan.

Mutta jo ajatus siitä, että sitä nettiä ei ole tuntuu tuskaiselta. Kummallista miten sitä kaipaa jotain mitä ei ole vielä menettänytkään. Sähköpostia ei siis lueta, maailmanmenosta tiedetään se, minkä lööpeistä voi lukea ja toivotaan, että joskus netin taas saan.

Sitten ihan jotain muuta: Remonttiasiat ovat siitä kiinnostavia, että kaikilla on mielipiteitä, mutta harvoin olen samaa mieltä kenenkään kanssa, ja tuskin koskaan kukaan on samaa mieltä edellisen keskustelukumppanin kanssa. ”Hyviä” neuvoja riittää, ja aina jollakin muulla (tai peräti itsellä) on niiin ”ihana” koti, että. Enkä koskaan ymmärrä mistä moinen vouhotus syntyy. Minulle oma kotini on paikka, missä viihdyn (niin, paitsi tämä nykyinen, missä en viihdy ja miksi muutan pois), eikä kenenkään muun tarvitse pitää siitä. Toisaalta, minulle ei jotenkin sovi se, että kehuisin asuntoni hienoutta, vaan mieluummin haen sympatiaa sillä, kuinka paljon työtä se aiheuttaa. Turha hehkuttaminen aiheuttaa vain tuskaa ihmiselle, joka joutuu sitä kuuntelemaan ja sitten toteamaan, että tämähän on ihan kauhea (tätä ei kai yleensä sanota ääneen).

Asunto on mystinen ostos siinä, että ostajaa onnitellaan asiasta. Älkää onnitelko, asunto on arkinen ostos. Maksaa vain niin paljon, että pahaa tekee, mutta ei se ole mikään uroteko. Menee muutama vuosi, ja olen itsekin taas ostamassa uutta isompaa - tai jostain muualta. Kadehdittavaa on, kun joku itse rakentaa talonsa, mutta pelkkä ostaminen ja remontointi ei ole mitenkään ihmeellistä. No, ehkä se on sikäli ihmeellistä, että remontin tekijä haluaa siittä puhua kaikille, koska remontointi on usein hyvin yksinäistä puuhaa. Ainakin ihmiselle, jonka ympärillä pyörii palkallisissa töissä jatkuvasti muutama kymmenen ihmistä, remontointi yhden tai osin muutaman ihmisen kesken on aika outoa. Onneksi lihaskunto paranee, ja nähdään ketkä ovat puheväleissä vielä seuraavana päivänä. Toinen merkittävä syy remontista puhumiseen on, että kun ei elämässä enää tapahdu mitään tämän yhden asian ulkopuolella, niin pitää puhua siitä, mitä tekee. Saman ilmiön voi tunnistaa tuoreissa vanhemmissa, joille suon sen mielelläni. Itseäni jopa hieman hävettää, että en enää osaa puhua mistään muusta.

Paras kommentti asunnostani on ollut peräti kahdesta suusta tulleena: ”Tää ei kyllä valmistu koskaan.” Havaittavissa on pientä epäluottamusta, mutta en pidä sitä pahana asiana. Ei ihmisten mielipiteillä ole niin väliä, sillä he ovat kuitenkin lopulta väärässä.

Mä olen varmaan Piraha-heimon jäsen: ”Not only do the Piraha not count, but they also do not draw,” Gordon wrote. ”Producing simple straight lines was accomplished only with great effort and concentration, accompanied by heavy sighs and groans.”

No, artikkeli muutenkin on hyvä, vaikka irroitinkin asiayhteydestään huvittavan osuuden. Siis sellaisen, joka ei huvita ketään muuta kuin minua.

Bonuksena: Juhlan kunniaksi (via kaikki).

Lentävä robotti.

Olenkohan kovinkin väsynyt. Nimittäin tämä huvitti. Piti uteliaisuutta katsoa millainen MSN:n tarjoama kalenteri on, ja siellä osui silmään pieni typo (?). Screenshotin editoinnin jälkeen huomasin, että yläkulmassa on sama teksti.

Pitäisiköhän laittaa tähänkin koneeseen joku edistyneempi kuvankäsittelyohjelma, kun tuo MS Paint on varsin turha. Hieno nuoli, eikö?

Eilisen seurauksena väsyttää pahasti ja aamun kalastusessio oli aika stressaava, vaikkakin menestyksekäs. Niinpä aloin viihdyttää itseäni hölmöillä jutuilla verkosta. Bash.org ja The Complete Bushism. Kumpikin on kivaa luettavaa väsyneenä kun saa kikattaa. Mutta Bushin puheissa on havaittavissa se ikävä puoli, että ne vaativat todella paljon keskittymistä, että ymmärtää mitä niissä yritetään sanoa.

Kohta pitäisi taas lähteä tekemään remppaa. Eilen siellä näytti tältä:

Oheista kuvaa katsellessa ei voi kuin ihmetellä mitä asunnossa on tehty. Siis seinää katsoessa - romukasa keskellä on omaa aikaansaannosta. Tänään ko kasa oli kasvanut pinolla tiiliä ja laastia seinästä.

Ja keittiösuunnitelmankin sain tänään. PItää vielä miettiä onko se nyt varmasti juuri visioni kaltainen.

Edit: kylläpäs kuvan editointi epäonnistui. No, kelvatkoon.

Tällä hetkellä on noin kaksi viikkoa remppaa tehty. Apulaisena on ollut muutamakin tuttu ja makuuhuoneen seinät alkavat kohta olla vastaanottavaiset päällysteille. Pohjamaali on jo seinässä. Olkkarissa sentään tekemistä riittää, ja keittiöstäkin ovat kaapit jo poistuneet. Seinän kaatuminen on seuraava ohjelmanumero, jota en kyllä suostu todistamaan, sillä tuntuu jotenkin pahalta katsoa kun omaa uutta kotia tuhotaan.

Asuntopuuhasteluissani olen huomannut, että jokaisella vastaantulijallakin tuntuu olevan mielipide seinien väristä. Ja pääsääntöisesti kaikki ovat väärässä (= eri mieltä minun kanssani). Hieman hämmennystä herätti tapettikaupassa, että olivat tuoneet esille malliston 2006. Kuinka pitkiä sisustusprojekteja ihmisillä oikein on kun ei enää 2005 mallisto kelpaa?

Budjetissakin ollaan edelleen. Tarvikkeisiin on uponnut vajaa satanen, korvaukseksi tehdystä työstä 60 Euroa ja naposteltavaan sekä juotavaan liki sata euroa. Enää erinäisiä tuhansia euroja laskuja tulossa.