Ruumiillista työtä

28.7.2004

Ihminen joka saa elantonsa puhumisesta ei varmaan pitäisi ryhtyä ruumiilliseen työhön. Tänään aloitin remppahommat oikeasti ja puuhastelin aikani keittiönkaappeja purkiessani. Luonnostaan tuli ajatus, että nyt lienee aika pitää ensimmäinen tauko ja menin katsomaan kelloa. Noloa, mutta olin tehnyt töitä jopa tunnin. Ja olin jo tauon tarpeessa. Tein sitten toisenkin tunnin töitä ja päätin armahtaa naapureita. Teinhän kuitenkin jo hommia, jotka piti tehdä ensi viikolla.

Kyseisen kahden tunnin aherruksen jälkeen olo oli ihan kohtuullinen, mutta nyt suihkun ja iltapalan jälkeen jokaista lihasta kolottaa. Olen selvästi liian sopeutunut puhumiseen ja kirjoittamiseen ammattina.

Tähän mennessä vastaan on tullut muutama suurempi vastoinkäyminen: seinän kaataminen ei onnistukaan kovin helposti, kylpyhuoneen kaakeleiden alla lienee kosteutta, ja sähkömies täytyy palkata, vaikka ei pitänyt.

Positiivisten yllätysten listalla on, että tapetit lähtevät helposti irti.

Jätä kommentti