… swtf

Vaalit tulee, ”Suomi pärjää”. Kukakohan neropatti tuonkin on keksinyt. Luultavasti sama kaveri, joka on virittänyt äärilleen ”Pelottomana Euroopassa”-sloganin. Vai tarvitaanko tuohon taitoa laisinkaan? ”Suomi Eurooppaan”. ”Suomi Euroopasta”. Tai ”Eurooppa Suomeen”. Kun sopivasti vaihdat minkä tahansa mainituista kahdesta sanasta toisiin, niin saat vaalisloganin. Nyt joku voisi sitten laatia generaattorin. Annat sille kaksi sattumanvaraista sanaa, vaikka adjektiivin ja substantiivin, ja se muodostaa vaalisloganin. (Ja jos joku ei tajunnut, niin koitan tässä kevyesti arvostella EU-vaaliehdokkaita.)

Tulipa anakaran työpäivän ja -viikon päätteeksi tutustuttua kahteen tamperelaiseen ravintolauutuuteen. Sokeri ja Mocca olivat hämmentävän samanlaisia. Mocassa naispuolisella henkilökunnalla oli tyrkkyvaatteet, mutta muuten en juuri eroa osaa löytää. Enkä sen puoleen osaa sanoa, kuka ihme noiden ravintoloiden potentiaalista asiakaskuntaa on.

Ainakin tilaa löytyi perjantai-iltana sekä tanssilattialta, että baarista, joten eivät liene kovin suuria menestystarinoita. Tosin tilan tanssilattialla voi selittää geneerinen jytke, joka ei herättänyt tuntoja suuntaan tai toiseen. Ketkutellessa tuli vain mieleen, että onneksi tässä sentään edes kuluttaa Tuulensuussa hankittuja kaloreita. En tiedä onko syy siinä, että olen kasvanut ulos keskenkasvuisesta tanssibaarimenosta (juuri nyt kun niihin olisi varaa) vai onko kyse enemmänkin siitä että ravintola-alalla ei osata tutkia käyttäjien tarpeita. Itseni kannalta toivon jälkimmäistä, ravintola-alna kannalta ensimmäistä.

Ei ole Yo-talon tai Dorkalan voittanutta.

Edelleen, voisin kysyä, miksei Tampereella ole ainuttakaan kunnollista lounge-baaria? Esikuvana toimikoon vaikka Teatteri Helsingissä. Olemmeko liiaksi juntteja, vai miksei meille tarjota viihtyisää ”modernia” ympäristöä sohvineen ja kevyine jazzeineen?

Tai mitenkähän The Incredibles kääntyy… Mutta bileet pystyyn trailerille odotellessa.

Lisäys: Shrek2:ssa on salamurhaavan saapasjalkakissan (Puss-In-Boots) äänenä Antonio Banderas. Mainiota. Ei siis siksi, että Banderas olisi muuten hyvä, mutta sopii rooliin.

Venäjä ja sen itselleen omima Tshetshenia osoittavat olevansa ihan vertailukelpoinen demokratia Amerikkalaisen rinnalla. Hesarin nettisivuilta osui silmääni seuraava: Sunnuntaina Groznyissa pommi-iskussa kuolleen Ahmad Kadyrovin pojasta Ramzan Kadyrovista on tulossa Tshetshenian uusi presidentti. Näin tapahtunee siitäkin huolimatta, että sitä varten pitää muuttaa Tshetshenian viime vuonna hyväksyttyä perustuslakia. Vaikka eihän se USAkaan mikään demokratia ole, vaikka niin väittävät. Mutta mielestäni moinen käytös ei kuulu tasavaltalaisuuteenkaan.

Edelliseltä Lontoon matkalta jäi käteen monta kirjaa, joita en ole ehtinyt lukea. Näin sairastellessa kirja jos toinenkin menee alas mukavasti. Näistä ensimmäinen oli Winner of The Orange Prize 2003, eli Valerie Martinin Property. Tänään vuorossa on ollut Winner of THE Man BOOKER PRIZE 2003, eli DBC Pierren Vernon God Little.

Näistä ensimmäinen oli todella hyvä, vaikkakin aika ahdistava teemansa takia. Pääosassa on tilallisen vaimo 1800-luvun New Orleansin liepeillä, ja siis orjia hakataan ja ihmisiä kuolee. Kirja siis oli aivan loistava, vaikka aihe ei niin mieltäylentävä ollutkaan.

Toisen kirjan teemana on takakannen mukaan ”A twenty-first century comedy in the presence of death.” Sentään mukana on komediaa. Edelleen, kun lisätään, että edellinen lukemani kirja ennen Propertya oli Douglas Couplandin Hey Nostradamus! (kirjan yhtenä teemana on hokema: ”God is nowhere, God is now here”), niin voidaan vain ihmetellä mikä pakkomielle minulle on tullut valita kirjoja, jotka ovat samalla synkkiä (teemat), mutta myös hauskoja (tyylit). Vai onko tilanne vain se, että valitsen aihepiirit takakannen tai mainoksen mukaan ja koska palkitut teokset ovat synkkiä olen mainoksen uhri ja synkistelen mukana?

Kaunokirjallisuudessa on parantava voima, jota ei työn teknisestä kirjallisuudesta löydy: kaunokirjallisuutta voi sujuvasti lukea vaikkei sillä hetkellä olisi täysissä ruumiin/sielun voimissa, sillä myöhemmin palaset putoavat paikoilleen. Teknisen tekstin kanssa kaikki asiat ovat yhtä olennaisia ja kaikki pitää lukea ja ymmärtää. Tässä piilee insinöörien ja taiteilijoiden välinen ero.

Lopuksi vielä voidaan mainita, että nämä kumpikin kirjallisuuspalkinnoista on minulle ihan uusia tuttavuuksia. Näemmä viisi vuotta kirjallisuudentutkijana ei tehnyt minusta kirjallisuuspalkintoasiantuntijaa.

Juupajuu, piti sitten kruunata sairaspäivä katselemalla streamina Euroviisuja. Ihan niin kuin ei olisi samaa voinut tehdä telkkarista katsottuna. Mutta on se hienoa, kun Suomi kisaa samassa sarjassa musiikin suurmaiden kanssa, kuten Maltan, Monacon, Andorran ja Albanian. Ja aivan varmasti ne vielä voittavat Jarin. (Huom. Voittavat Jarin, eikä Suomea…)

Edit: ei kai se 14. sija karsinnassa ihan huono ole, eihän?`;)

Mm. Heli linkitti T-paidan viikkausohjeeseen. Sairastajalle tämä oli selvä haaste. Eikä mennyt kuin viisi yritystä ennen kuin päästiin jo lähelle. Melkoisen haastavaa tuollainen yksinkertaiselta näyttävä toimitus - ainakin minulle.