… swtf

Linko on yksi kohteistani Pamauksessa. Linkoajat voisivat pohtia jotain keinoa, millä voisi kommentoida linkkejä, sillä vaikkapa Pingviinin tökkiminen olisi ansainnut jonkun hymiön vähintään.

Tästä blogista kommentit voisi ottaa jopa pois, mutta antaa nyt olla kunnes saan inspiraation miettiä hyviä vaatimuksia ylläpidolle uudistusta ajatellen.

Btw, Fulhamin peräsimestä tuli kenkää, ja nyt sujuu paljon paremmin Rhayaderin peräsimessä. Ehkä Wales on sopivampi leikkikenttä tällaiselle amatöörimanagerille.

Tuli eilen pakonomainen tarve saada tonnikalaleipä. Laiskan marssin lähimpään kauppaan ostamaan purkkitonnikalaa. Ikäväkseni havaitsin, että heillä ei ollutkaan hyllyssä tällä erää tavallista tonnikalaa vedessä, mikä sinänsä oli outoa, mutta muut purkit olivatkin sitten kiinnostavia. Käteen jäi Pirkka Tonnikalaa satay-kastikkeessa ja Pirkka tonnikalaa sweet & sour-kastikkeessa. Mielenkiintoista nähdä kuinka hyviä ovat.

Toinen pohdinnan aihe on ollut Twinings varhainen harmaa. Eli ostamassani Earl Grey-paketissa noin kolmas osa erikseen pakatuista pusseista puuttui. Eli siis ne keltaisen pussit oli, mutta ne tee-pussit sieltä sisältä puuttuivat. Mietinkin tässä, että kenelle ne ovat joutuneet. Minä tahdon ne takaisin, kun kerran olen maksanutkin niistä.

Jihuu. Postissa oli tullut uusi verokortti. Verotuksen keveneminen ja kirkosta eroaminen pudottivat veroprosenttia huimaavat -1%-yksikköä. Sehän tekee monta euroa kuukaudessa vähemmän tilille. Melkein hyvin menee, mutta ei ihan.

Kävin harrastamassa hotellielämää pääkaupungissa. Kunnon poikamiehen tavoin asuin SeaSidessa. Tosin taitavat ajat jo olevan muuttuneet, sillä hotellissa näkyi vain ulkomaisia business-miehiä ja pari nuorta suomalaista nörttiä. SAS:in kortti oli jäänyt kotiin, joten pisteet jäi keräämättä.

Rankkaa puuhaa tuo hotelliseläminen. Nukkuminen ei kuitenkaan ole yhtä levollista kuin omassa sängyssä. Johtunee varmaan osittain siitä, että kun ei ole mitään tekemistä, niin pitää viettää aikaa ravintoloissa. Kai sitä jotain järkevääkin olisi voinut tehdä, mutta jos kavereiden kanssa haluaa jutella, niin ravintolat ovat ensimmäisenä mielessä. EHkä lopulta huonoihin yöuniin vaikutti belgialalainen olut.

Joskus sitä kaipaa opiskeluaikoja ja mahdollisuutta olla kotona jopa kuukausia yhteen menoon. Nyt joululoman aikana viikko tuntui ruhtinaalliselta ajalta. Tuon viikon aikana sitten tulikin pakonomainen tarve tehdä kaikkea, kun kerran oli aikaa. Nyt pelottaakin, että käykö jatkossa niin, että en enää viihdy kotona. Mutta ensi viikolla voisi katsastaa taas jonkin uuden hotellin.

Ja tuli tehtyä huomio: FIreBirdissä voi hyppiä tabeissa ctrl-tab-näppäinyhdistelmällä. Cool. Oiskohan pitänyt lukea manuska, että olisi tiennyt tästäkin aikaisemmin.

Pari päivää sitten Elmeristä onnistuin nappaamaan ihan hauskan kuvan, joka croppauksen ja pakkauksen lisäyksen jälkeen oli jopa ihan siedettävän kokoinen tiedosto verkkoon laitettavaksi. Samalla räpsin ihan sattuman varaisesti kuvia kaloista ja äsken koitin ottaa maisemakuvia lumisesta kaupungista.

Uusien kuvien kohdalla onkin havaittavissa onglema: koska niitä ei tarvitse rajata, en myöskään keksi mitään järkevää keinoa tässä XP:ssä pienentää kuvia. Ohjelmat, joita on käytössä, eivät yksinkertaisesti anna muita vaihtoehtoja kuin jpeg-pakkauksen kasvattaminen, jolloin kuvasta tulee parhaimmillaankin ”vain” 180KB. Tämä taas ei tunnu kovin järkevältä varsinkaan kun kuvasta ei silloin saa enää mitään selvää pikselöitymisen takia.

Eli jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa. Joko asentaa joku näppärä pikkuohjelma tai siirtää kuva toiselle koneelle. Jälkimmäinen houkuttelisi, sillä läppärillä olisi PhotoShopkin, jolla saisi kuvasta irti vaikka mitä. Mutta toisaalta siitä on ihan älyttömästi vaivaa. Ja ensimmäinen kohta on periaatteesta poissuljettu, sillä päätin, että tähän koneeseen ei asenneta mitään Freewarea tms. ylimääräisiä ohjelmia, sillä jo tuon vanhemman koneen kanssa on ollut yhtä taistelua poistella kaikkia turhanaikaisia ohjelmia ja erityisesti niiden kylkiäisiä.

Joten, kuvat jäätkööt toistaiseksi kovalevylle odottamaan, että saan jostain energiaa siirtää kuvat koneelta toiselle.

Ja ennen kuin joku ihmettelee, miksi en alunperin siirtänyt kuvia kamerasta suoraan jompaankumpaan toiseen koneeseen, niin syitä on kaksi: tässä koneessa levytila ei ole jatkuvasti lopussa ja USB-johto sattui olemaan kiinni tässä koneessa.

Jotenkin tuntuu siltä, että jotain pitäisi tehdä, sillä pelkän tekstin mättäminen tähän blogiin tuntuu jotenkin tylsältä. Mikkokin lopetti linkkialtaan, kun en jaksanut mitään linkkejä sinne koskaan laittaa. Enkä jaksa niitä tänne tekstin sekaankaan laittaa juuri koskaan. Kuvia voisi laittaa, mutta jos siihen tarvitaan kahta tietokonetta ja FTP-yhteyttä niiden välillä, taitaa jäädä tekemättä.

Elmeri haetaan kotiin huomenna. Tai siis tänään. Sunnuntaina. Näinä parina päivänä Elmeri on ottanut tavakseen hypätä selkäni ja tuolin selkänojan väliin kurkistelemaan kun teen tietokoneella yhtään mitään. Tämä siis tapahtuu vain kun istun ensimmäistä kertaa koneelle tultuani ulkoa tai herättyäni. Kävin aiemmin päivällä viemässä roskat ja olin pois siis pari minuuttia, ja jo Elmeri tunkee päätänsä kainaloon.

Parina viime päivänä Elmeri on jalostanut tämän toimen siihen, että kiipeää kainalostani syliin, missä häntä pitää rapsuttaa ja silittää.

Edelleen tämä jalostui hetki sitten siihen, että lueskellessani Päivän pamauksen uusia juttuja (lähinnä Mikon ja Visan suhteen etenemisestä) katti havaitsi hiiren kursorin näytöllä. Mikä merkitsi tietenkin sitä, että pöydälle oli päästävä hinnalla millä hyvänsä. Siis kissa ei jahdannut itse hiirtä, vaan sen representaatiota näytöllä.

Jäinkin miettimään, että oliko Englelbart (vai kuka se oli, joka hiiren kehitti siellä PARCissa vai missä se oli) kissaihminen? Vai mistä keksikin moisen oivan metaforan?

Elmeri vaanii kaloja. Harvoja edes jotenkin onnistuneita kuvia katista. Mustasta kissasta on vaikea saada kuvia, mutta myöskin hereillä oleva kissa on hankala kohde.