… swtf

Seuratessani (huonosti) blogien leiska-keskustelua tuumasin, että voisi viimein tehdä jotain tämänkin blogin ulkoasulle. Onhan se jo kohta puolivuotias. Enää pitää saada dokumentoitua muutostoiveet ja kommunikoida ne Ylläpidolle.

Joskus aikanaan aloitin ihan itse tehdä leiskaprojektia omalla koneella. Tarkoituksena oli verestää monta vuotta käyttämättömänä olleita HTML-taitoja. Siinä sitten pakersin monta päivää (siis vähän monena päivänä) ja olin oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kunnes tajusin kuinka huono idea oma webbiserveri on. Nimittäin kovalevy paukahti ja hieno ulkoasu katosi ennen kuin olin yhtään kontenttia päässyt luomaan.

Nykyään taidan tyytyä tähän asiakkaan rooliin - heiluttelen käsiäni ja yritän sanoa jotain skaalautuvuuden merkityksestä, trendeistä ja kuinka käyttäjien tarpeet ovat meille tärkeitä.

Jatkossa on näet tavoitteeni saada tämä blogi toimimaan myös matkapuhelimessani. Ongelmana vain on Radiolinja, joka ei saa kytkettyä GPRS ominaisuuksia päälle. Kuulemma pitäisi olla kunnossa, mutta ei ne minulla toimi.

Joten jossain tulevaisuudessa tämä blogi päivittyy.

Taannoin #tampere-kanavalla oli parikin naisihmistä, jotka kertoivat laittavansa miehelleen ruokaa tämän työpäivän jälkeen. Itse tulin juuri töistä kotiin, eikä täällä ole lainkaan ruokaa. Enkä sitä jaksaisi lähteä hakemaankaan, sillä takana on 10 tuntia töitä, kaksi tuntia junassa, ja pari tuntia muuta häröilyä lähinnä hotellissa. Kaiken lisäksi viime yö oli aivan järkyttävä (siitä myöhemmin lisää suuressa hotelliarvostelussa).

Jotenkin olen kateellinen ihmisille, joilla ruokapalvelu pelaa. Tällä kertaa aion sinnitellä huomisaamuun, jolloin menen työpaikan kahvilan kautta ja syön sämpylän.

Ehkä tuo jatkuva hotellieläminen ja töissä notkuminen aamusta iltaan on opettanut minut pahoille tavoille, sillä enää ruokaostokset eivät ole rutiininomaisia, vaan erikoisia tapauksia, joista yrittää nauttia. Tosin sillä edellytyksellä, että joskus pääsee ruokakauppaan sellaiseen aikaan, että ruuhkia ei ole.

Huomenna jatkuu Helsinkiläisten hotellien testikierros. Tällä kertaa matkakohteena on Hotelli Presidentti. Voisi oikeastaan jossain välissä kirjoittaa arviot viime viikkoina koetuista hotelleista. Vaikka oikeastaan erot ovat hyvin pieniä.

Tarkoituksenmukaista kiertolaisuuteni ei ole, vaan lähinnä sattuman oikku. Joka kerta olen yrittänyt päästä samaan hotelliin, mutta ei tunnu onnistavan. Tällä kertaa varasin huonetta liian myöhään ja siksi pääsen Kampin jättimäisen työmaan naapuriin. Onneksi eivät enää räjäyttele siellä, niin kuin tekivät vuosi sitten kun majailin samaisessa hotellissa. Onnekseni ei ollut muutenkaan kovin kovaa pyrkimystä nukkumiseen, joten räjäytykset ikkunan alla eivät häirinneet.

Eli blogi hiljenee joksikin aikaa. Toisaalta syynä on tämä matkustelu ja toisaalta yleisön painostuksen alla en enää keksi mitään turhaa jorinaa. Joten palataan asiaan myöhemmin.

Päätin lainata itseäni ja etsin silmieni eteen yhden ensimmäisistä kirjoitelmista tähän koko blogiin tarkistaakseni vieläkö sen ajatus pitää paikkansa. Ja pitäähän se. 08. syyskuuta 2003 kirjoitin, että: ”[T]ännehän minä kirjoittelen kaikkia niitä huonoja ideoita ja juttuja, joista kukaan ei ole kiinnostunut normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Eli, ne jutut, jotka ei kiinnosta ketään työpaikan kahvipöydässä, illalla baarissa, IRCissä tai kotona, päätyvät tälle sivulle. Tosin nykyään en enää istu työpaikan kahvipöydässä.

Toinen toistoa muistuttava asia osui silmääni kun hain tuota ensinmainittua lainausta: artikkelit päiviltä 29.8.2003 ja 6.1.2004 muistuttavat kovin paljon toisiansa.

Yritin äsken katselle Siskoni on noita-laatusarjaa, mutta kun keskittyminen herpaantui noin kymmenen minuutin jälkeen, päädyin pesemään akvaarion hiekkoja kylppäriin. Siihen kärsivällisyys kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen aloin siivoamaan vessaa. Kertoo jotain mielipiteestäni edellä mainittua tv-ohjelmaa kohtaan.

Mutta hiekkaa pestessäni mietin, että olisiko markkinarakoa tarjota hiekanpesupalveluita akvaristeille. Nimittäin rautakaupassa hiekka maksoi alle 5 Euroa ja kuulemma akvaariokaupassa sama tavara saattaa maksaa liki 50 Euroa. Siis yksi 25 kg:n säkki. Jos siis tarjoaisi tuota 5 Euron säkkiä pestynä akvaristille vaikka tuohon 50 Euron hintaan, tulisi tuntipalkaksi ehkä 10-20 Euroa, riippuen siitä kuinka energisesti jaksaa läträtä sen kanssa. Laskeskelin, että parturinikin tienaa vähemmän hiusteni leikkaamisesta. Lisäksi pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle nuorena…

Hämmennyksekseni huomasin Looriksen kommentoineen blogia, joten piti vähän tutkailla, miltä tämä sivu näyttää muulle maailmalle. Siinä sivussa tarkistin mitkä ovat Pinserin Top-Listan mielestä samanlaisia, En tuntenut entuudestaan ainuttakaan samanlaisista tai erilaisista.

Osui silmään Yahoon mailissa lukevan ”NOTICE: We collect personal information on this site.” Haiskahtaa amerikkalaiselta vaatimukselta todeta mihin ihmisten sähköpostit menevät. Toivottavasti eivät osaa suomea lukea. Toisaalta, ehkä ne keräävät ne henkilökohtaiset tiedot niistä sadoista spämmeistä.