… swtf

Joulumakaamisen jälkeen tuntui kovin hyvältä idealta herätä puoli seitsemältä ja lähteä töihin. Tosin oli todella aavemaista mennä rautatieasemalle, sillä tuntui kuin olisin erehtynyt päivästä. Siinä sitten tuumasin, että vaikka olisikin sunnuntai, voin ainakin käydä pääkaupungissa lounastamassa.

Oikeastaan ensimmäinen hämmennys koitti kun menin ulko-ovesta ulos. Taas on maa valkeana. Kuinkahan paljon junat tänään myöhästyvät. Ja olin läpimärkä päästessäni asemalle.

Lopulta Helsingissä sain aamiaistakin ja tyytyväisenä menin toimistolle, missä kollega kysyy, että ”tuutkos säkin siihe palaveriin?” ”Mihin palaveriin?” No, menin ja kivaahan se oli, kun oli hyvä palaveri ja asiat edistyy.

Paluu oli jännitystä täynnä. Kollegan lompakko oli kotona, eikä ollut aikeissa pysähtyä siis tankkaamaan, vaikka vakuuttelin maksavani kyllä bensat. Tampereelle päästyämme hämmästyimme suuresti (kuulostaa huonolta raamatulliselta käännökseltä, toim. huom.), että vesisade muuttui Koivistonkylän jälkeen (siis jo keskustan nurkilla) lumeksi. Keskusta oli täynnä kinoksia. Outoa, sillä koko aiemman matkan aikana tien penkoilla näkyi vähän valkoista. Kovin oli paikallista etelän lumimyräkkä.

Tai sitten tuuli puhalsi sen kaiken pois. Muuten, en minä edes huomannut tuota mainittua tuulta, ennen kuin äsken Hesarista.

Tämä juttu kirjoitettiin 29.12.2003 kello 21:49 kategoriaan Muut.