Loppuvuoden yhteenvetoa
28.12.2003Joulukuu on mennyt harvinaisen hitaasti. Ensinnäkin sairastelu on jatkunut ja monena päivänä on tullut tarve ottaa rauhallisemmin kuin mitä mieli tekisi. Toisekseen, Tampereen ja Helsingin välinen moottoritie ja rautatie ovat tulleet entistä tutummiksi.
Viime viikolla energiaa liikeni todella vähän mihinkään pakollisen ulkopuoliseen. Maanantaiaamun lumimyräkässä juutuin Tikkurilaan, mistä työkaveri kävi pelastamassa autolla. Menomatatkaan meni noin neljä tuntia, mikä oli jo ihan riittävän rasittavaa itsessänsä. Mutta eihän tietenkään tilanne voinut olla niin yksinkertainen, vaan päätin olla yrittämättä VR:n kyytiin ja jäin yöksi Helsinkiin. Tiistaina sitten lähdettiin autolla hyvissä ajoin kohti Tamperetta, jotta voitaisiin vielä aatonaattona hoitaa joitain jouluvalmisteluita. Kuinka ollakaan juututtiin moottoritiellä seisovaan autojonoon, joka oli seurausta sattuneesta ketjukolarista. Eli loppuviimein hermot kireällä olin kotona myöhään illalla ja valmistelut jäivät aattoaamulle.
Mutta on tässä joulukuussa jotain hyvääkin ollut, eikä pelkästään stressiä ja hammastenkiristelyä. Nimittäin Nylon Beatin lopettamisen myötä ovat Jonna ja Erin esiintyneet käytännössä jokaisessa talkkarissa, lehdessä ja radio-ohjelmassa, mitä on tullut seurattua. En tunnusta olevani fani, tai mitään muuta vastaavaa, mutta positiivinen asenne, joka mainituilla kikattajilla on, ei ole ollut vaikuttamatta. Ehkä kyseessä on vain yliannostus hihitystä ja kikatusta, mutta synkän syksyn kruunaava naikkareiden lopetusrumba ei ole edes alkanut käymään hermoille. Ehkä sen takia, että toimittajatkin ovat oppineet olemaan kysymättä vakavia.