… swtf

Tässä koneessa on ikivanhan Geforce2 näytönohjain, joka nyt ilmeisesti enää ei halua olla käyttäjäystävällinen. Mokoman tuuletin metelöi. Mitä iloa on sijoittaa monta euroa hiljaiseen tietokoneeseen, jos sitten silmien (tai korvien) ohi koneeseen menee kierrätysosa, joka herättää kuolleetkin? Nyt pitää miettiä sijoittaako hieman lisää rahaa uuteen näytönohjaimeen, vai koittaako sitten etsiä uuden tuulettimen.

Tällä hetkellä kaikki tietokoneet sijaitsevat keittiössäni. Mikä on muuten mukavaa, mutta kun täällä ei kuule mitään. Ulko-ovella saa ihan kuka tahansa sielunlähettiläs kolkutella ja rimputella (jos ovikello sattuu toimimaan), ja minä en kuule mitään tältä hurinalta ja surinalta.

Vanhasta koneesta (joka tällä hetkellä palvelee vain ja ainoastaan irkkausta ja TV-ohjelmien selailua) sentään otin lisätuulettimen pois, ja desibelit putosivat heti kolmanneksen.

Hyvät ihmiset, kehittäkään tietokoneista tuulettimettomia. Kuka niitä jaksaa rasvata tai vaihtaa…

Onkohan tämä feature Firebirdissä vai bugi Osuuspankin sivuilla? (Siis tuo Netscapen logo…)

Joulumakaamisen jälkeen tuntui kovin hyvältä idealta herätä puoli seitsemältä ja lähteä töihin. Tosin oli todella aavemaista mennä rautatieasemalle, sillä tuntui kuin olisin erehtynyt päivästä. Siinä sitten tuumasin, että vaikka olisikin sunnuntai, voin ainakin käydä pääkaupungissa lounastamassa.

Oikeastaan ensimmäinen hämmennys koitti kun menin ulko-ovesta ulos. Taas on maa valkeana. Kuinkahan paljon junat tänään myöhästyvät. Ja olin läpimärkä päästessäni asemalle.

Lopulta Helsingissä sain aamiaistakin ja tyytyväisenä menin toimistolle, missä kollega kysyy, että ”tuutkos säkin siihe palaveriin?” ”Mihin palaveriin?” No, menin ja kivaahan se oli, kun oli hyvä palaveri ja asiat edistyy.

Paluu oli jännitystä täynnä. Kollegan lompakko oli kotona, eikä ollut aikeissa pysähtyä siis tankkaamaan, vaikka vakuuttelin maksavani kyllä bensat. Tampereelle päästyämme hämmästyimme suuresti (kuulostaa huonolta raamatulliselta käännökseltä, toim. huom.), että vesisade muuttui Koivistonkylän jälkeen (siis jo keskustan nurkilla) lumeksi. Keskusta oli täynnä kinoksia. Outoa, sillä koko aiemman matkan aikana tien penkoilla näkyi vähän valkoista. Kovin oli paikallista etelän lumimyräkkä.

Tai sitten tuuli puhalsi sen kaiken pois. Muuten, en minä edes huomannut tuota mainittua tuulta, ennen kuin äsken Hesarista.

Isohkon akvaarion hankkiminen oli kiva asia. Mutta tämä ensimmäinen talvi sen kanssa ei oikein ota sujuakseen. Siivotessa pitää käyttää lyhythihaista paitaa, tai mielellään tulisi olla ilman paitaa, etteivät hihat kastuisi. Mutta kun tässä asunnossa ei tarkene ilman pitkähihaista paitaa. Ei ihme että olen koko ajan flunssassa. Pitäisiköhän ostaa märkäpuku…

Joulukuu on mennyt harvinaisen hitaasti. Ensinnäkin sairastelu on jatkunut ja monena päivänä on tullut tarve ottaa rauhallisemmin kuin mitä mieli tekisi. Toisekseen, Tampereen ja Helsingin välinen moottoritie ja rautatie ovat tulleet entistä tutummiksi.

Viime viikolla energiaa liikeni todella vähän mihinkään pakollisen ulkopuoliseen. Maanantaiaamun lumimyräkässä juutuin Tikkurilaan, mistä työkaveri kävi pelastamassa autolla. Menomatatkaan meni noin neljä tuntia, mikä oli jo ihan riittävän rasittavaa itsessänsä. Mutta eihän tietenkään tilanne voinut olla niin yksinkertainen, vaan päätin olla yrittämättä VR:n kyytiin ja jäin yöksi Helsinkiin. Tiistaina sitten lähdettiin autolla hyvissä ajoin kohti Tamperetta, jotta voitaisiin vielä aatonaattona hoitaa joitain jouluvalmisteluita. Kuinka ollakaan juututtiin moottoritiellä seisovaan autojonoon, joka oli seurausta sattuneesta ketjukolarista. Eli loppuviimein hermot kireällä olin kotona myöhään illalla ja valmistelut jäivät aattoaamulle.

Mutta on tässä joulukuussa jotain hyvääkin ollut, eikä pelkästään stressiä ja hammastenkiristelyä. Nimittäin Nylon Beatin lopettamisen myötä ovat Jonna ja Erin esiintyneet käytännössä jokaisessa talkkarissa, lehdessä ja radio-ohjelmassa, mitä on tullut seurattua. En tunnusta olevani fani, tai mitään muuta vastaavaa, mutta positiivinen asenne, joka mainituilla kikattajilla on, ei ole ollut vaikuttamatta. Ehkä kyseessä on vain yliannostus hihitystä ja kikatusta, mutta synkän syksyn kruunaava naikkareiden lopetusrumba ei ole edes alkanut käymään hermoille. Ehkä sen takia, että toimittajatkin ovat oppineet olemaan kysymättä vakavia.

Piti sitten olla taas mainonnan uhri ja mennä nelosen sivuille tekemään Robinson testi. 26 päivää.

”Ohhoh, mikä tapaus. Olet jokseenkin kädetön Robinson! Sekunnissa kärähtävä käämisi ja nokkela neuvokkuutesi ovat juuri niitä ominaisuuksia, joilla pärjäisit kisassa kuin eskimo ainakin. Kavereidesi top ten -listoillakin olet hyvää keskitasoa pyknisen ruumiinrakenteesi, erinomaisen tilannetajusi ja kaikin puolin käsittämättömien sosiaalisten taitojesi vuoksi. Niin kuin ystäväpiiristäsi voi päätellä, tulet toimeen ihan kreisienkin tyyppien kanssa. Sanalla sanoen olet erikoinen kaveri! Olet kätevä käsistäsi ja pystyt helposti nikkaroimaan mitä tahansa. Jo lapsena olit seikkailunhaluinen ja rakentelit päivät pääksytysten majoja ja sekunnissa uppoavia lauttoja. Gastronomisena kosmonauttina olet valmis syömään matoja, käärmeitä, apinoita tai vaikka heinää. Nukut vaikka päälläsi seisoen ja vatsasi toimii kuin junan vessa. Sirkeänä energiapakkauksena olet tottunut olemaan peikkolookissa ja pitämään samoja vaatteita monta päivää, joten monimuotoiselle hygieniakäsityksellesi on käyttöä. Hiostava aurinko ja kuuma hiekka saavat mielikuvituksesi laukkaamaan - hiki saa hormoonisi hyrräämään ylikierroksilla! Alkoholi ja tupakka maistuvat sinulle kuin juhani palmulle, joten niistä luopuminen ei ole sinulle ongelma. Seksin puute vaivaisi sinua koko ajan, mutta nokkelana kaverina keksisit mielikuvituksellisia tapoja purkaa paineita. Pärjäisit autiolla saarella kuin Kimi ratissa, joten ei kun kohti uusia seikkailuita!”

Aikoinaan osui jostain syystä silmään ja tänään muistui mieleen, että kun mediassa rummutetaan milloin mitäkin suomalaista, joka lähtee Hollywoodiin menestymään. Miksei samassa yhteydessä koskaan muisteta todellisia suuruuksia, kuten George Jongejansia eli George Gaynes eli Poliisiopiston Cmndt. Eric Lassard?