… swtf

Tuli mieleeni, että pitäisiköhän virittää läppäri aitoon mobiilikuntoon ja laittaa gprs-asetukset paikalleen, jotta pääsisi blogaamaan (vai kuuluuko se bloggaamaan?) Tampere-Helsinki-väliseltä moottoritieltä. Nimittäin tällä hetkellä nuo maisemat ovat varsin tutut jokaviikkoisen retkeilyn ansiosta. Jatkossa todennäköisesti vielä useammin. Ja huolestuneille kommentoitakoon, että itse istun vain auton kyydissä, en aja itse.

Junassa ko väli on huomattavasti nopeampi ja matkan ajan voi nukkua mukavasti (jollei lauma metelöiviä kansanedustajia pidä mekkalaa). Mutta autossa voi puhua helpommin puhelimessa, eikä itse ole häiriöksi kun huutaa suoraa kurkkua, että: ”EI KUULU!” tai vaihtoehtoisesti: ”MÄ SOITAN SULLE KOHTA!” Radiolinjalla on vielä hieman tehtävää kenttänsä kanssa.

Tänään tuli kolme osaa uutta perheenjäsentä. Eli prosessori, emolevy, ja muistit. Seuraavaksi pitäisi hakea vielä kotelo, niin pääsee taas rakentelemaan. Edellisestä rakentelutuokiosta onkin jo kokonaista kolme ja puoli vuotta, jollei lasketa mukaan korjausrakentamista.

Ehkäpä uuden perheenjäsenen toimintakyky auttaa myöskin blogaamaan hieman useammin, sillä tämän melutoosan kanssa tulee välillä ahdistunut olo. Toisaalta työkoneella ei voi blogata, sillä nucleus ei oikein tunnu toimivan sen kokoonpanon kanssa, vaan hukkaa kirjoitetut jutut kun painaa ”lisää merkintä”-nappulaa. Tosin useimmiten sillä koneella teen töitä, joten ei blogaaminen tule mieleenkään.

Uudessa emolevyssä oli mukava huomata, että siihen on integroitu LAN ja äänikortti. Mukana myös kuusi USB-porttia ja kaikkea. Enää ei tarvitse miettiä PCI-väylien riittämistä.

Kaupassa oli huvittavaa huomata, että kun sanoin, että ”muistia pitää sit saada kanssa”, myyjä lisäsi listaan 512MB kamman automaattisesti, ja vasta sitten kysyi, että: ”vai haluaisiksää gigan suoraan?” Enää ei kai myydä 256 tai 64 megan kampoja ollenkaan…

Osui silmään testi, joka jotenkin vetosi.

”You are HP-UX. You’re still strong despite the passage of time. Though few understand you, those who do love you deeply and appreciate you.”

Viimeisimpänä osuin puhtaasti vahingossa Coupling-sarjan (muistaakseni Nelonen näytti nimellä Paritellen) amerikkalaistetun version web-sivulle. Vaikuttaa pahalta.

Mutta samalla huomasin, että alkuperäistä BBC:n sarjaa tehdään neljäskin tuotantokausi. Jipii.

Näköjään alussa luodut kategoriat näille blogi-höpinöille eivät vastaa todellista vuodatustarvetta, sillä kaksi kolmesta jutusta on kategoriassa Muut.

Niinpä niin, parin kiireisemmän päivän jälkeen piti ottaa vahinko takaisin ja katsella televisiota ihan keskittyen. Hetken jo näytti siltä, että keskiviikkoisin ei tulisi lainkaan talkkareita, mutta löytyihän sieltä yksi: A-talk. Taas kerran puhetta Elisasta (puhutaanko enää muusta?), mutta vaikka ohjelma ei ole viihdyttävä, on se kuitenkin asiallinen, jossain määrin tunteisiin vetoava ja hyvin tehty. Tosin välillä tuli olo, niin kuin olisi katsonut Hannu Karpon yksipuolista ja -silmäistä ”journalismia”. Suuryritys paha - pieni ihminen hyvä. Onneksi tämä oli hetkellistä inserttien aikana, muutoin jonkinlainen etääntynyt objektiivisuus asiaan säilyi. Mutta A-talkin sivut ovat kyllä parhaan näköiset tähän astisista…

Ja ikävä kyllä koko viikon talkkareiden katsominen ei onnistu tällä viikolla, sillä huominen jää väliin työmatkan takia. Väliin jää mm. Hyttynen ja Enbuske. Mikä ei liene menetys.

Mutta mitä tästä ihmiskokeesta opimme? Emme paljon muuta kuin, että eritasoisia, ja usein huonoja, talk show-tyyppisiä puheohjelmia tulee joka päivä. Ja että minun on aika hankkia itselleni joku kehittävä harrastus.

Ehkä pitää jatkossakin tyytyä katsomaan Conania työpäivän aikana. Siis kaikki ne viisi sekuntia kun käy hakemassa kahvia ja kahvihuoneessa joku sattuu katsomaan Conania. Tai sitten pitäisi nähdä vaivaa ja hankkia kotiin neljälle kanavalle digitaalista seuraa.

Kerrataan nyt mitä muuta on tullut katsottua talkkariosastolla.

Maanantaina tuli Päivärinta ja siellä oli tavallista jaarittelua ajankohtaisesta aiheesta. Liikaa vieraita, huono taustatoimitus. Ja olihan se hauskaa kun vieraat olivat monta minuuttia freezattuna ruudulla ennen kuin tuli ”hetkinen”-ruutu.

Tiistaina katselin hetken aikaa Inhimillistä tekijää. Vakava aihe, ja muutenkin ahdistavaa. Mutta kuitenkaan sitä en sitten jaksanut seurata, kun prostituutiosta ei ole mitään suurempaa mielipidettä ja vielä vähemmän kokemuksia.

Eli, ei vieläkään talkkaria minua varten.