Kantria
26.10.2003Tuli hairahdettua katsomaan Cardigansia. Ei ole aikoihin tullut käytyä keikalla Tampereella, ja tunnelma oli sama kuin aina. Eli väki heräsi siinä vaiheessa kun bändi lopetti ensimmäisen kerran.
Mutta soittoa kuunnellessa tuli mietittyä, että onko tämä poppia, rockia vai kantria. Lokerointi tai yleensä genre-ajattelu ei ole hedelmällistä, mutta niitä kantrirenkutuksia kuunnellessa aloin ajatella, että jos tämä yhtye olisi lokeroitu kantri-yhtyeeksi, ei sitä olisi tullut kuuntelemaan niinkään moni, kuin pop-yhtyettä. Eikä tätä pohdintaa pidä ymmärtää Cardigans-vastaiseksi, päin vastoin. Yhtye oli viihdyttävä ja ajoin jopa hauska.
Toinen illan harvoista ajatuksista oli, että kuinka makuni onkaan muuttunut, sillä jos Johnny Cash uppoaa, niin kohta alan pitää free-tyyppisestä jatsistakin. Pelottavaa.
26.10.2003 klo 23:35
Pehmeä lasku jazziin: Miles Davis, Kind of blue. :-)